Poliitikot ja heitä hännystelevät toimittajat kertovat mielellään meille, että kansa on kahtia jakautunut. Yleensä niin, että jakolinja on rikkaiden ja pienituloisten välillä. Niinhän asia ei tietenkään ole. Suurin osa kansastamme kuuluu keskituloisiin. Joka ei ole yhteiskunnallinen kannanotto, vaan tilastomatematiikkaa.
Muutamassa muussa asiassa on kylläkin selvä kahtiajako. Esimerkiksi siinä, millaista tulevaisuutta eri puolueet suunnittelevat. Siinä jako on selvä. Toiset ovat sitä mieltä, että onni koittaa verotusta kiristämällä. Toiset taas sitä mieltä, että onni koittaa, jos maahan saadaan lisää työpaikkoja. Kun työnteko ei tunnetusti maistu suomalaisille, veronkorotuspuolueet taitavat pärjätä vaaleissa paremmin, kuin työpaikkoja tarjoavat. Onhan se mukavampaa, että joku muu tekee työt ja minä elelen tulonsiirroilla.
Koulutuksen suhteen on myös jakolinja. Vaikka tilastot osoittavat, että opintotukia lisäämällä opintoajat ovat pidentyneet, jotkut haluavat edelleen kasvattaa tukia. Tosin yksikään puolue ei ole älynnyt sitä, että tehostamalla opiskelujen vauhtia oppilasta kohti käytettävä raha lisääntyisi. Lisääntyisi, vaikka kokonaissumma pysyisi ennallaan. Eikä median älykkyys riitä edes siihen, että huomaisivat sen, että ikäluokat pienenevät. Eli oppilasta kohti käytettävä raha lisääntyy automaattisesti vuosien saatossa. Kymmenen vuoden kuluttua oppilasta kohden on käytettävissä yli 30 prosenttia enemmän rahaa.
Sitä, johtuuko valmistumisen viivästyminen siitä, että opintotuella pystyy viettämään lokoisaa opiskelijaelämää vai siitä, ettei valmistuneille ole tarjolla työtä, kannattaisi miettiä. Josko uusia työpaikkoja luomalla opiskelijoiden motivaatio valmistua paransi ripeämmin, kuin opintotukia nostamalla? Taas ollaan samalla jakolinjalla. Että kumpi on parempi ratkaisu, ankarampi verotus vai uudet työpaikat?
Opintotukia kun ei voi nostaa, ellei kiristä verotusta.
Työperäinen maahanmuutto on sekin yksi jakolinja. Toiset ovat sen kannalla ja toiset ankarasti vastaan. Kansantalouden kannalta kannattaisi kiinnittää huomiota koulutustaseeseen. Eli siihen, kuinka monta vuotta koulutettuja ihmisiä muuttaa maasta pois ja kuinka monta vuotta koulutettuja ihmisiä muuttaa maahan. Nykyään tilanne on melko hurja. Maasta muuttaa vuosittain tuhansia yli viisitoista vuotta koulutusta saaneita. Ja vastaavasti maahan muuttaa muutaman vuoden koulutusta saaneita. Eli koulutustase on pahasti pakkasella.
Ja taas palataan siihen, onko parempi että hyvin koulutetut nuoret löytävät motivoivan työpaikan Suomesta, vai se että kiristetään verotusta, että saadaan koulutettua maahanmuuttajia samalle tasolle, kuin mikä maasta lähteneillä oli?
Vaaleissa ratkaistaan, luodaanko maahan uusia työpaikkoja, vai vähennetäänkö niitä verotusta jatkuvasti kiristämällä.