Poliitikoilla on paha tapa seota puheissaan lillukanvarsiin. Sen lisäksi he ovat usein yhden konstin taikureita. Eli uskovat itse, tai ainakin uskottelevat muille, että maailma muuttuu paremmaksi, kun väännetään yksi vipu heidän mieleiseensä asentoon. Ikävä kyllä niin ei ole. Kun yhtä vipua vääntää, muut vivut ovat siihen nähden kaikki uudessa asennossa. Eli summa summarum, vaikka hyvää tarkoittaisivatkin, saattaa lopputulos olla alkutilannetta huonompi. Joka johtuu siitä, että ihmiset ovat kaikki onnettomia omalla tavallaan. Mutta vaikka universaalia onnen vipua ei ole olemassa, maailmaa kannattaa silti yrittää vivuta oikoisemmaksi.
Perustavaa laatua oleva valinta on seuraava. Uskooko siihen, että tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa siihen suuntaan, että mahdollisimman moni terve ja työikäinen pystyy tulemaan toimeen omillaan. Vai uskooko siihen, että mahdollisimman monelle heistä on tarjottava toimeentulo yhteiskunnan jakamalla tuella. Jos hienojakoisemmin haluaa asiaa tarkastella uskonkappaleissa on myös se ero, kuinka moni työssäkäyvistä saa palkkansa muilta kerätyistä verorahoista ja moniko vapailla markkinoilla toimivilta yksityisiltä yrityksiltä. Karkeasti tarkastellen asian harkintaa auttaa se, että yksi verovaroin palkattu henkilö kuluttaa kokonaan kahdelta yksityisellä sektorilla työskentelevän palkasta perityt verot. Eli jokaisen uuden virkamiehen palkkaamiseen tarvitsee ensin luoda kaksi uutta yksityisen sektorin työpaikkaa. Joka tuntuu usein unohtuvan, kun poliitikot ehdottavat uusien virkojen perustamista.
Verotus ei myöskään ole reaalimaailmasta irrallinen asia. Mitä useampi tulee toimeen omillaan, sitä harvemmalle on tarve kerätä almuja. Ja mitä harvemmalle niitä almuja kerätään, sitä suuremman osan saat pitää palkastasi. Työllisyysaste on nykyisen hallituksen aikana noussut. Siitä heille kiitos. Kiitos siitä huolimatta, että ovat saaneet vetoapua kansainvälisen talouden piristymisestä. Toivottavasti seuraava hallitus saa luoduksi yhtä monta uutta työpaikkaa. Ainakin sen pitäisi olla seuraavankin hallituksen tavoite.
Ymmärrän toki, etteivät poliitikot luo uusia yksityisiä työpaikkoja. Mutta he voivat vaikeuttaa niiden luomista. Jos, niin kuin väitetään, politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, niin silloin puolueesta riippumatta edustajamme ponnistelevat uusien työpaikkojen eteen. Ikäväkseni en ole löytänyt yhdenkään puolueen vaaliohjelmista enkä ehdokasasettelun kellokkaiden puheissa lupausta moisesta. Enemmän niissä luvataan jakaa lisää rahaa ja haukutaan kilpailevia puolueita.
En tarkemmin tunne eri puolueiden syvimpiä ideologisia tavoitteita, mutta arvelen kuitenkin ettei kovin monen puolueen ideologiana ole työpaikkojen tuhoaminen. ei ainakaan niin, että sitä ääneen sanottaisiin. Optimistina toivon, että vaalikeskusteluissa otettaisiin kantaa siihen, mitä vipuja vääntämällä Suomeen syntyisi niitä kaivattuja yksityisiä työpaikkoja. Siinä varmaan on eroja, mihin vipuun kukin puolue haluaisi ensimmäiseksi tarttua.
Jään odottamaan, että edes yksi media ottaisi työpaikkojen luomisen teemaksi niihin ”suuriin vaalitentteihinsä”. Vai onko niin, että media samoilee mieluummin niissä samoissa lillukanvarsissa?