Holtiton talonpito

Kun suvussani on vielä sen verran lähellä tuo maanviljelys, muutaman hyvän tilanpidon ohje on jäänyt lapsena kuulluista tarinoista mieleen. Vaikkapa se, että tila jätetään aina perillisille paremmassa kunnossa, kuin missä sen itse sai. Koska ohjeet ovat ajalta, jolloin tukia ei ollut, talonpidossa piti myös varautua siihen, että seuraava vuosi voi olla katovuosi. Eli säästöön piti laittaa sekä perunoita, siemeniä että rahaa, ettei joudu naapureilta kerjäämään. Sekin oli selvää, ettei maata myydä. Ei, koska maa oli tilan tuotantoväline. Torpan kohdalla tärkein sääntö oli, että katto pidetään kunnossa ja seinät maalataan ennen kuin edellinen maalikerros on päässyt rapisemaan niin paljon, ettei se enää anna suojaa.

Jos katsoo, miten pari viimeistä hallitustemme on yhteistä tilaamme pitänyt, niin eipä ole mennyt noiden ohjeiden mukaan. Kerta toisensa jälkeen tila on jätetty perillisille huonommassa kunnossa, kuin missä kulloinenkin hallitus sen sai. Säästöön ei ole vuosikymmeniin jäänyt mitään, viljan sijasta on kasvatettu velkaa. Katto vuotaa, seinistä ovat maalit rapisseet ja navettapolku on niin kuoppainen, ettei siinä kukaan pysty kunnolla edes maitokärryjä työntämään.

Velaksi elämistä voidaan toki jatkaa vielä jonkin aikaa. Mutta jonain päivänä sille tulee loppu. Se loppu tulee silloin, kun kansainväliset sijoittajat laskevat, ettei kansakunnan veronmaksukyky tai halu enää riitä velkojen vakuudeksi. Kun se päivä koittaa, kannattaa kaivaa pettuleivän resepti isoäidin jäämistöstä. Nimittäin silloin leikataan ja isosti. Ensinnäkään emme saa enää uutta lainaa, jolloin budjettia on leikattava sen verran pienemmäksi. Emme myöskään pysty uusimaan vanhoja lainoja, ne menevät eräpäivänä maksuun. Nykyisellä kuormalla se tarkoittaa noin kymmenen miljardin lisäleikkausta menoihin.

Ymmärrän, että politiikkaa pitää tehdä lyhytnäköisesti. Mutta toivoisin poliitikkojen ymmärtävän, että tilaa pitää hoitaa pitkäjänteisesti. Politiikan kannalta on tärkeää kertoa, ketkä saavat lisää ensi ja seuraavana vuonna. Vaikka saisivat sen velkarahalla. Kansantalouden kannalta sen sijaan on elintärkeää kertoa nuorille, että olemme rakentamassa yhteiskuntaa, jossa ahkeruutta ja yrittämistä palkitaan.

Jos hallitusohjelman viesti on se, että tulevaisuudessa halutaan tasata tuloja ahkeran ja laiskan välillä vielä ankarammin kuin tänään, kumpien luulette jäävän Suomeen? Ahkerien vai laiskojen? Ellemme pysty viestimään nuorillemme sitä, että pätevä ja ahkera voi Suomessa tienata saman verran nettona kuin muualla Euroopassa, eipä paljon kannata panostaa koulutukseen. Eihän siinä kai ole mitään järkeä, että koulutamme osaajia muihin maihin?

Tämän päivän nuoret maksavat huomisen verot ja velkojen korot. Hallitusohjelman tärkein viesti pitääkin olla suunnattu heille. Ja sen viestin on oltava: Suomi arvostaa päteviä, osaavia ja ahkeria nuoria, eikä pakota heitä elättämään laiskoja ja osaamattomia sen kummemmin, kuin muutkaan Euroopan maat.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.