Poliitikot uskovat, että he pystyä luomaan työpaikkoja. Eivät pysty. He pystyvät kyllä verottamalla estämään niiden synnyn. Siksi poliitikot puhuvat lämpimikseen työttömien aktivoinnista ja muusta höpönlöpöstä. Jos ei ole työpaikkoja, eipä siinä paljon aktivoinnit auta.
Verotuksella ja siihen liittyvillä työn ostamisen lisäkustannuksilla on rakennettu malli, jossa työn ostajan pitää pystyä myymään työntekijältä ostamansa työpanos eteenpäin kolminkertaisella hinnalla. Jokainen voi kysyä itseltään, ostaisiko itse omaan suoritteensa kolme kertaa isommalla summalla, jonka sen tekemisestä saa itse käteen? Lisäksi voi kysyä myös maksaisiko kukaan muukaan siitä sellaista hintaa? Ja sitten lopuksi ihmetellä, kuka ne eurot vetää välistä?
Todellinen ongelma ei siis ole työttömien runsas määrä, ongelma on työpaikkojen vähäinen määrä. Joka on tuon himoverotuksen seurausta. Kun jo mediaanipalkastakin verottaja ottaa liki puolet, hankala siinä on ostaa minkäänlaista kotimaista työpanosta tai tuotetta kolminkertaisella hinnalla siihen verrattuna, joka tekijälle jää käteen.
Elinkeinoelämän edustajien pitäisi myöntää edes itselleen, että ongelma ei ole yhteisöverotus, vaan että ongelma on palkan verotus. Jos duunareille jäisi enemmän käteen, eikä tämän verojen lisäksi pitäisi elättää työttömyysmaksuilla työttömiä, paineet palkankorotuksiin olisivat pienemmät, mutta ostovoima suurempi. Enkä usko, että ne ammattiyhdistykset, joiden jäsenet ovat töissä yksityisissä yrityksissä, panisivat nekään hanttiin, kun tuota ryteikköä ryhdytään perkaamaan. Julkisen sektorin liitot tietenkin kirkuisivat naamat punaisina, koska jäsenistön palkat maksetaan juuri niillä yksityisen sektorin työntekijöiltä kerätyillä veroilla. Vastakkain ovat todellisuudessa siis yksityisen sektorin työntekijät ja verovaroista palkkansa saavat työntekijät ja heidän liittonsa. ”Puolueeton” Yleisradio on kiritiikittömästi verovaroilla elävien puolella. Eikä ihme, ovathan Yleisradion toimittajat veroelättejä.
Rinteen Karhukopla ei tuohon huutavaan epäkohtaan puutu. Sen sijaan se aikoo kasvattaa työn ostamisen ja työn tekemisen nettoansion välistä kuilua. Sen lisäksi Karhukoplan puheet työllisyysasteen nostamisesta ovat ”valeuutisia”. Työllisyysaste nousee, vaikka työpaikat vähenisivät. Eli vaikka työllisyysaste nousisi 75 prosenttiin, työssäkäyvien joukko pienenisi. Ainoa rehellinen mittari olisi ilmoittaa kuukausittain yksityisen sektorin palveluksessa kokopäivätöissä olevien lukumäärä. Mutta sitä lukua emme tule Karhukoplan tiedotuksesta löytämään seuraavaan neljään vuoteen. Ei, koska se tulee pienenemään koko hallituskauden ajan.