Markkinatalous on malli, jossa hommaan pyritään saamaan pätevä. Demokratia on malli, jossa hommaan voidaan valita kuka tahansa.
Niin tyhmää ihmistä ei löydy, joka kuvittelisi, että Wimbledonin kaksinpelin voittamiseen riittää se, että antaa poliittisesti sopivalle mailan ja taluttaa tämän keskuskentälle. Finnairin koneiden ohjaimiin ei pääse pelkästään sillä, että uskoo osaavansa lentää, tai että on aina ollut kiinnostunut lentokoneista. Mutta ministereiksi voidaan nimittää täysin osaamattomia. Ja sen huomaa.
Sinänsä osaamaton voisi hoitaa minkä tahansa ministerin tehtäviä, jos ymmärtäisi olevansa osaamaton. Kyllä meillä on sen verran kokeneita virkamiehiä, että he osaavat opettaa osaamattoman olemaan asioista sitä mieltä, mitä niistä pitää olla. Mutta auta armias, jos osaamaton ei oivalla vajavaisuuttaan. Silloin ministeri uskoo muutamassa viikossa keksineensä ratkaisun avaimet jokaiseen ongelmaan. Jopa niihin, joita on yritetty vuosikausia turhaan saada tolalleen.
Olisi hyvä, että valtiovarainministeri tietää, montako nollaa on miljardissa. Jos tämä vielä olisi perehtynyt motivaatioteorioihin, niin ymmärtäisi, mikä kannustaa ihmisiä omatoimisuuteen ja mikä laiskuuteen. Jos valtiovarainministerin kookkain omakohtainen kokemus rahasta on kahdensadan euron voitto Forssan raveissa (kaksarilla), jälki on mitä on. Työministerillä olisi hyvä olla kokemusta työnantajana, eikä vain verorahoilla loisimisesta. Eikä sekään olisi huono asia, että työministeri olisi joskus elämässään perehtynyt edes yhteen työehtosopimuksen. Tai tajuaisi, ettei työttömiä kannata kannustaa töihin, ellei heille ole työpaikkoja. Ulkomaankauppaministerillä olisi hyvä olla omakohtaista kokemusta suomalaisten tuotteiden myymisestä ulkomaisille asiakkaille. Se, että on ostanut Virosta verovapaita tuliaisia, ei mielestäni riitä ulkomaankaupan kokemukseksi. Ei vaikka olisi ostanut isommankin lastin.
Opetusministerilläkin soisi olla laajempi käsitys kouluttamisen tarkoituksesta, kuin vain se, että on itse nostanut opintorahaa kahdeksan vuotta. Vaikkapa niin, että ymmärtäisi sen olevan rahan haaskaamista, että maahan koulutetaan joka vuosi lisää tuhansia akateemisia työttömiä sellaisilta opintosuunnilta, joista valmistuneille ei maassamme ole työtä. Listaa voisi jatkaa jokaisen Rinteen Karhukoplan ministerin kohdalta. Osaamisesta ei ole tietoakaan, mutta uskoa omiin kykyihin on sitä enemmän. Vaikka asian pitäisi olla päinvastoin. Kyvyttömän olisi hyvä olla nöyrä, koska hän hoitaa muiden asioita muiden rahoilla.
Se, että ministeriltä vaadittaisiin osaamista ministeriönsä toimialalta, johtaisi tosin siihen, ettei ministeriksi voisi valita poliitikkoja. Mutta? Olisiko se edes huono asia? Kannattaisi varmaan kokeilla osaavia ministereitä. Ties vaikka hoitaisivat maan asiat kuntoon.