Kansakunnan tulevaisuus riippuu siitä, uskooko sen nuoriso siihen, että heidän elontaipaleensa muuttuvat ponnistelemalla paremmaksi. Jos eivät usko, miksi ponnistelisivat? Jos näyttää siltä, ettei seuraava ikäluokka saavuta millään konstilla nykyisen ikäluokan elintasoa, masentaahan se. Siksi kaiken poliittisen toiminnan tavoitteena tulee olla ponnistelun palkitseminen ja onnistumisen edellytysten luominen. Vain sellaisessa yhteiskunnassa on tarmoa, joka on menossa eteenpäin. Paikallaan seisovassa tai takaperin taapertavassa yhteiskunnassa apeus on vallalla oleva mieliala.
Suomessa poliittinen ilmapiiri ja valtamedia suorastaan kannustavat apaattisuuteen. Poliitikkojen puheiden ja median otsikoiden kaksi yleisintä sanaa ovat eriarvoisuus ja syrjäytyminen. Joita pitäisi kuulemma hoitaa sillä ainoalla tavalla, jonka poliitikot osaavat; jakamalla rahaa. Mutta ikävä kyllä, se raha pitää ottaa joiltain, ennen kuin sitä voidaan jakaa. Niinpä rahat otetaan niiltä, jotka ponnistelevat. Ei ihme, etteivät kaikki jaksa loputtomiin ponnistella. Eivät jaksa, sillä mitä enemmän ponnistelet, sitä suurempi osa palkastasi jaetaan niille, jotka eivät ponnistele. Lisäksi ponnistelevia nuoria syyllistetään siitä, että ponnistelun seurauksena tuloerot kasvavat. Että ponnistelemalla ja onnistumalla nämä nuoret ovat tekemässä Suomesta eriarvoista yhteiskuntaa.
Suomi on kummallinen maa, poikkeus kaikista muista länsimaista. Täällä onnistumista pidetään puolirikollisena, josta oikeutettu rangaistus on enemmistön mielestä se, että onnistumisen saavutuksista otetaan pois suurin osa ja jaetaan niille, jotka eivät edes yritä. Pankolla makaamista ja valittamista sen sijaan pidetään niin kovassa arvossa, että niille annetaan mediassa ilomielin runsaasti tilaa. Sen lisäksi niiden harrastamista tuetaan yhteiskunnan varoin.
Joskus media lähtee niin kovalle laukalle, että ryhtyy ihmettelemään ja paheksumaan sitä, että joissain tapauksissa saattaa jopa käydä niin, ettei yhteiskunnan varoilla loisiva saavuta samaa elintasoa, kuin ahkerasti töitä pukkaava. Se vasta sitten onkin eriarvoista ja syrjäyttävää.
Nykyinen hallitus aikoo lisätä työpaikkoja kasvattamalla pankolla makaavia holhoavien virkamiesten määrää. Joka johtaa siihen, että ponnistelemista joudutaan verottamaan vielä ankarammin. Kuka uskoo että sillä tavalla rakennetaan parempaa Suomea?
Minne on kadonnut ponnistelemisen halu? Pirtti kylmenee, jos kaikki makaavat pankolla, eikä kukaan hakkaa klapeja. Eikä sellainenkaan tulevaisuus ole kovin valoisa, jossa kaikki ovat valtion palkoilla. Ei ole, kysykää vaikka naapurista, että oliko auvoista Liiton aikoina?
Suomeen tarvitaan isommat tuloerot työtä tekevien ja siipijoukon välille. Tarvitaan, jotta nuoriso ymmärtää, että työnteko kannattaa.