Politiikka on siitä mukava harrastus, ettei harrastaminen vaadi osaamista. Valtiovarainministeri on sitä mieltä, että ministeriön valtiosihteeri keksii turboruuvin, jota kiertämällä suomalaiset yritykset ryhtyvät investoimaan hullun lailla ja että sillä tavalla maahan syntyy maahan lisää työpaikkoja. Ei keksi, eivät ryhdy, eikä synny.
Reaalimaailmassa (toisin kuin poliittisessa nukketeatterissa) investoinnit tehdään sillä perusteella, kannattaako niitä tehdä. Yleisin syy on se, että tarvitaan lisää tuotantokapasiteettia. Toiseksi yleisin, että investoimalla saadaan prosessi nopeammaksi. Kolmanneksi yleisin, että investoimalla voidaan vähentää työvoiman tarvetta. Eli koska investointi maksaa, sen pitää jollain tavalla myös tuottaa.
Elleivät suomalaisten yritysten tuotteet mene paremmin kaupaksi, eivät ne myöskään tarvitse lisää kapasitettia. Niinpä kilpailukykyä on parannettava lisäämällä tuottavuutta nykyisten tuotteiden valmistamisessa. Vasta jos siinä onnistutaan, tarvitaan lisää kapasiteettia.
Tuottavuuden parantaminen ei tarkoita sitä, että työntekijöistä puristetaan enemmän. Sitä voidaan parantaa sujuvoittamalla valmistusprosesseja, suunnittelemalla tuotteet valmistusystävällisemmäksi ja rationalisoimalla hallinnollista työtä. Eli yksinkertaisesti johtamalla yritystä paremmin. Tuotekehitys auttaa sitten vasta pitemmällä aikavälillä. Tuotteesta riippuen uusitun tuotteiden vieminen markkinoille ottaa kuukausia tai vuosia.
Myös keskitetyistä sopimuksista luopuminen parantaa suomalaisten yritysten kilpailukykyä, koska se lisää palkkaeroja menestyvien ja heikommin menestyvien yritysten välillä. Joka johtaa siihen, että työvoiman pätevin osa hakeutuu menestyviin yrityksiin lisäämään menestystä. Se sitten pakottaa heikommin menestyvät ponnistelemaan kovemmin, jotta nekin saisivat päteviä työntekijöitä. Eli kummatkin hyötyvät, sekä menestyvät, että perässä laahaavat.
Tuottavuuden parantamisesta on vastuussa yritysjohto. Eikä heille todellakaan voi antaa siitä askareista kummoistakaan arvosanaa. Vuosituhannen alussa tuottavuus koheni yli kolmen prosentin tahtia. Se koheni Suomessa reippaammin kuin esimerkiksi Saksassa ja USA:ssa. Finanssikriisin jälkeen tuottavuus ei ole meillä noussut. Sen sijaan se on noussut Ruotsissa, Saksassa ja USA:ssa.
Jos tuottavuus on johdon vastuulla, pitäiskö suomalaisten yritysten hallitusten tehdä yritystensä johdon kanssa KIKY-sopimus sen sijaan, että edes harkitsevat palkankorotuksia. Josko kotimaisten yritysten heikko kilpailukyky johtuukin yhtiön yläpäästä, eikä tehtaan lattialta?