Faktat ovat harmittavia. Ne veisivät poliitikoilta keppihevosen alta, jos media kertoisi niistä. Miksi valtamedia antaa poliitikkojen johtaa kansaa harhaan?
Eikä faktojen selvittämiseen tarvita edes tutkivaa journalismia. Riittää, että lukee kansainvälisiä lehtiä tai kansainvälisiä tilastoja. Tai tarvitsee se kyllä sen verran tutkivaa journalismia, että kun niistä löytää faktoja, uskaltaa myös kertoa niistä. Uskaltaa, vaikka faktat poikkeaisivat siitä, mihin itse haluaisi uskoa tai mitä poliitikot Suomessa tarjoavat ”faktoina”.
OECD:n tilastoista selviää muun muassa se, että köyhiä on Suomessa jäsenmaista vähiten, kun tuloja tarkastellaan tulonsiirtojen jälkeen, noin seisemän prosenttia. (Ennen tulonsiirtoja heitä olisi noin 35 prosenttia). Poliitikot ja media eivät kuitenkaan koskaan mainitse tulonsiirtojen jälkeistä lukua, vaan puhuvat aina luvuista ennen tulonsiirtoja. Eikö se ole valeuutisointia? (Köyhyys määritellään kansainvälisissä tilastoissa niin että se tarkoittaa tuloja, jotka ovat alle puolet kansallisesta mediaanitulosta)
Koska asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, ongelman ratkaisutkin ovat vääriä. Jokainen ymmärtää, ettei köyhyys poistu rahaa jakamalla. Rahan jakaminen auttaa kylläkin tilapäisesti. Todellinen ratkaisu olisi se, että mahdollisimman suuri osa kansasta pystyy omin ponnistuksin nousemaan köyhyysrajan yläpuolelle.
Siihen talkooseen tarvitaan yksityisiä työpaikkoja. Eli köyhyyden poistaminen vaatii sitä, että suomalaiset yksityiset yritykset menestyvät. Ei se sen kummempaa ole. Kovin nopeasti menestystä ei kuitenkaan saada taiotuksi uudelle tasolle. Se vaatii uusia tuotteita, uusia tapoja tuottaa niitä tuotteita ja yhteen hiileen puhaltamista kaikilta yritysten sidosryhmiltä. Eikä varmaan olisi vahingollista sekään, että ammattiyhdistykset miettisivät palkankorotusvaatimuksia rustailleissaan hetken aikaa myös solidaarisuutta työttömiä ja heikommalla ammattitaidolla varustettuja kohtaan. Eikä siitäkään varmaan olisi haittaa, että yritykset panostaisivat hieman rutkemmin rahaa oman henkilökuntansa ammattitaidon parantamiseen. Vaikkapa olemalla maltillisia pomojen palkoista päätettäessä.
Köyhyys ei todellakaan ole mikään ilo. Mutta paremmalta varmaan tuntuu, jos siitä pääsee eroon omin voimin, kuin että sieltä nousee muiden armopaloilla. Omilla ponnistuksillaan toimeentulevan kansan itsetunto on paremmassa reilassa, kuin armopaloilla elävän. Eikö sitä kannattaisi myös poliitikkojen tavoitella? Katetutta on maassa riittävästi, ilman että sitä poliitikkojen toimin ruokitaan joka päivä.