Demarit valitsivat Sanna Marinin uudeksi pääministeriksemme. Todennäköisesti hänestä tulee kesällä myös rasvakoura-puolueen uusi puheenjohtaja. Jos nyt demareiden jäsenien tai kannattajien joukossa on enää rasvakouria. Hyvää valinnassa on se, että ammattiyhdistysten talutusnuora demareiden puheenjohtajan kaulassa hieman löystyi. Tai ainakin hihna on pitempi.
Jos valinnan haluaa tulkita positiivisesti, siihen löytyy perusteita Tampereelta. Sikäläisessä kunnallispolitiikassa Marinia pidetään täyspäisenä. Toivottavasti voimme puolen vuoden kuluttua sanoa, että rouva tuntuu täyspäiseltä myös valtakunnanpolitiikassa.
Jos valinnan haluaa tulkita poliittisesti, demareille tuli äijäfeministin komennossa hätä. Vihreiden ja Vassareiden nuoret naispomot vetosivat naisiin paremmin, kuin Rinne. Eli demareille tuli kiire saada myös itselleen nuori nainen kellokkaaksi. Kun aktiivisista äänestäjistä yli puolet on naisia ja rasvakourat on jo menetetty Persuille, valinta oli poliittisesti järkevä. Valtakunnan politiikan pelikenttä on siis naisistumassa kovaa vauhtia. Jossa ei ole mitään moitittavaa. Komentavathan naiset kotioloissakin miehiään, joten miksei myös politiikan kentillä?
Huolestuttavaa on kuitenkin, että hallitusohjelma jäi ennalleen kaikkine puutteineen. Sillä hallitusohjelmalla ei Suomeen synny kovinkaan montaa työpaikkaa yksityiselle sektorille. Julkiselle niitä varmaan syntyy, mutta se ei valtion velkaantumista pienennä, pikemminkin päinvastoin.
Maailman merillä myrskyää, jota kotikutoinen hallitusohjelmamme ei ota huomioon. Se varmaan johtuu siitä, että vanhakantaiset poliittiset ratkaisut eivät nykymaailmassa toimi, eivätkä poliitikkomme ole vielä siirtyneet moderniin aikaan. Kun USA:ssa on presidentti, joka luo epävarmuutta kansainväliseen kauppaan riitelemällä Kiinan kanssa ja lamauttamalla kansainvälistä kauppaa valvovan WTO:n, pienen maan ulkomaankauppa on isommassa vaarassa, kuin minkä hallitusohjelma tunnustaa.
Poliitikkojemme tulisi tunnustaa, että maailman tuulet vaikuttavat meihin. Elleivät yrityksemme ole kilpailukykyisiä, eipä ole kilpailukykyinen yhteiskuntammekaan. Siksi vastakkainasettelu työn ostajien ja työn myyjien välillä ei ole kotimainen vastakkainasettelu. Meidän pitäisi ymmärtää, että suomalaisia työn myyjiä vastassa on miljardikaupalla ulkomaisia työn myyjiä. Suomalaisen työn ostajia taas ei löydy muualta kuin Suomesta.
Toivon, että uusi pääministerimme pitää mielessä koko kansan edun, eikä aja vain puolueensa äänestäjien etua. Sillä tavalla noustaan koko kansan pääministeriksi. Sekin kannattaa pitää mielessä, että yritykset eivät ole hallituksen vihollisia, vaan hallituksen parhaita kavereita. Ilman yrityksiä, ei nimittäin olisi yksityisiä työpaikkoja. Siis niitä palkanmaksajia, jotka maksavat myös demareita äänestävien palkat.
Jos saan vielä lopuksi ennustaa niin ennustan, että Petteri Orpo ei ole Kokoomuksen puheenjohtaja koko tätä vaalikautta. Kyllä Kokoomuksessakin ryhdytään katselemaan nuorta naista puheenjohtajaksi.