Palkkaneuvottelut ovat koomista seurattavaa. Tai oikeastaan eivät ole, ne ovat tragikoomista seurattavaa.
Suomen mallin piti olla kopio Ruotsin mallista, jossa jo vuosikausia on ymmärretty, että avoimen sektorin kantokyky määrittelee koko kansantalouden kantokyvyn. Vaan eipä onnistunut mallin tuominen Suomeen. Nyt näyttää siltä, että avoimen sektorin palkankorotukset ovat pohja, jonka päälle verovaroilla mellastavat liitot vaativat omia korotuksiaan. Avoimen sektorin duunareille se tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnäkin heidän palkankorotuksensa jäävät pienemmiksi kuin julkisen sektorin työntekijöillä. Ja toiseksi, se tarkoittaa verotuksen kiristymistä, sillä julkisen sektorin palkankorotukset maksetaan avoimen sektorin työntekijöiltä kerätyillä veroeuroilla.
Kestävä kehitys edellyttäisi sitä, että palkankorotukset ovat suhteessa tuottavuuden kasvuun. Eli vain jos tuottavuus kasvaa, palkkoja voidaan korottaa. Ja taas ottavat kuokkaa avoimen sektorin työntekijät. Viimeisten kymmenen vuoden aikana tuottavuus on kehittynyt avoimella sektorilla prosenttitolkulla paremmin kuin suljetulla sektorilla. Itse asiassa 2000 luvun alussa tuottavuus heikkeni kuntasektorilla. Luulisi ammattiyhdistyksen olevan duunareiden puolella estämässä avoimen sektorin työntekijöiden tuottavuuden hedelmien riistämistä. Vaan eivät ole, ainakaan SAK. Joka johtunee siitä, että enemmistö sen jäsenistä on julkisen sektorin palveluksessa. Pitäisikö Suomeen perustaa YSAK, yksityisen sektorin SAK?
Se, että tuottavuus ei parane julkisella sektorilla läheskään samaa tahtia kuin avoimella sektorilla ei tietenkään johdu julkisen työntekijöiden kyvystä tai halusta parantaa oman työnsä tuottavuutta. Enemmän se johtuu joidenkin julkisen sektorin johtajien kyvyttömyydestä järkeistää työvirtoja. Eikä siinä suurta apua ole kunnanvaltuustoissa huseeraavista maakuntasarjan politrukeistakaan.
Suomessa on kolmisensataa kuntaa ja jokaisessa on ikiomat tietojärjestelmät. Pelkästään sillä, että kaikki kunnat käyttäisivät samaa skaalautuvana pilvessä pyörivää järjestelmää esimerkiksi päivähoidossa, nostaisi tuottavuutta huimasti. Terveydenhoidon puolellakin oppia voisi ottaa yksityisiltä. Siellä voi netissä varata ajan lääkärille. Yrittäkää huviksenne varata netissä aika kuntanne terveyskeskuksen lääkärille.
Julkisen sektorin palveluksessa on toki myös paljon päteviä johtajia. Heitä pitäisi kannustaa, eikä rajoittaa. Enkä usko, että työntekijätkään panisivat pahakseen, jos voisivat tehdä töitään järkevämmin. Tuottavammin työskentely voi joskus olla jopa kevyempää, kuin tuottamaton puuhastelu. Tai ainakin mielekkäämpää.
Tälle työmarkkinakierrokselle emme enää ehdi sopia uusista säännöistä. Mutta seuraavalla kierroksella voitaisiin sopia, että palkankorotukset ovat kaikilla aloilla suhteessa menneen sopimuskauden aikana saavutetusta tuottavuuden kehityksestä.