Minkä sortin sosialisti olet, Sanna Marin?

Koska meillä on nyt sosialidemokraatti pääministerinä, on kai luvallista kysyä häneltä, että minkä sortin sosialisti hän on. Sosialisteja kun on kovin monen laisia. Ihan vaan kotomaistakin historiaa tutkiessa kirjo on melko laaja väkivaltaista kumousta tavoitelleista aina asevelisosialisteihin asti. Uskoisin, että myös hallituksessa istuvien porvaripuolueiden edustajien kannattaisi olla kiinnostuneita siitä sosialismin mallista, jota Marin tavoittelee. Että tietäisivät, minne pääministeri on maata heidän tuellaan viemässä.

Marin ei joudu onnekseen keksimään sosialismiaan tyhjästä. Maailmassa sitä on kokeiltu tähän mennessä jo monessa maassa. Siksi heti alkuun voisi kysyä, mikä tähän menneistä kokeilluista malleista on lähinnä hänen sydäntään. Mittavin ja pitkäaikaisin kokeilu tehtiin Neuvostoliitossa. Mutta saanen epäillä, ettei Marinilla riitä rohkeutta ilmoittaa sen olevan hänen sosialistista sydäntään lähinnä. Arvelen, ettei myöskään Maon kokeilema Kiinan malli ole suosikkien joukossa. Nuo kaksi olivat kuitenkin puhdasoppisimmat ja laajimmat kokeilut, mutta eivät varmaan houkuttele pääministeriä. Eivät, koska molemmissa kokeilussa kansan elintaso ja vapaus pompahtivat rajusti ylöspäin, heti kun kokeilu lopetettiin.

Muita maita, joissa laajoja sosialismin kokeiluja on tehty, ovat muun muassa Afganistan, Etiopia, Etelä Jemen, Angola, Mosambik, Kuuba, Tansania ja Venezuela. Josko joku niistä on se malli, johon pääministeri haluaa Suomea viedä? Jos Marin väittää tavoitteena olevan naapurimaamme Ruotsin tyyppisen sosialismin, silloin hän aikoo ilmeisesti poistaa meiltä perintöveron, suosia paikallista sopimista, yksityisiä yrityksiä ja pienentää rajusti julkisen sektorin roolia ja rahoitusta yksityistämällä julkisia palveluja.

Sosialismin perusajatus on pääoman ja työntekijöiden välinen ristiriita. Nykyisessä suomalaisessa sosialismissa ideologinen viritys on kuitenkin ristiriita ahkerien ja osaavien ja vähemmän ahkerien ja osaavien työntekijöiden välillä. Millään muulla tavalla ei voi selittää kotimaisten sosialistien vimmattua halua verottaa osaavia ja jakaa rahaa vähemmän osaaville. Millä tavalla se kannustaa kansalaisia nostamaan osaamistasoaan, ei minulle aukea. Jos Marin haluaa sosialismin periaatteiden mukaisesti tasoittaa kuilua pääoman ja työntekijöiden väillä, hänen tulisi ottaa mallia Yhdysvalloista, ei Ruotsista. USA:ssa on palkkojen osuus kansantuotteesta suurempi, kuin Ruotsissa. USA:ssa pääoma on siis taistelussa työvoimaa vastaan pahemmin tappiolla, kuin Ruotsissa. Josko työtätekevien kannalta onkin parasta sosialismia se, ettei sosialismia ole?

Kun demarit eivät enää kehtaa sanoa ääneen tavoittelevansa sosialismia, olisiko puolueen syytä vaihtaa nimeä? Suomen Demokraattipuolue ei taida olla hyvä nimi, kun kahdeksankymmentä prosenttia kansasta on ei äänestä puoluetta demokraattisissa vaaleissa. Mutta toisaalta, kutsuihan Leninkin, sosialistein oppi-isä, duuman pienintä puoluetta bolsevikeiksi, enemmistöläisiksi.