Poliitikoilla on omalaatuinen halu tasata ihmisten välisiä tuloeroja. Joka on outoa, koska kansankunnan elintaso ei kohene tasaamalla, vaan tekemällä.
Myöskään varallisuudenkaan tasaaminen kansalaisten kesken ei ole järkevää. Jokainen ymmärtää, että elon aikana syntyy sitä enemmän varallisuutta, mitä ahkerammin ja säästävämmin elonsa viettää. Ja yleisesti ottaen, yhteiskunnan ei ole viisasta rangaista ahkeruudesta eikä säästäväisyydestä. Miksi suomalaiset poliitikot haluavat kuitenkin rakentaa sellaista yhtiskuntaa, jossa ahkeruus ja säästäväisyys ovat rankaisemisen arvoisia?
Yksi selitys asialle voi olla monipuoluejärjestelmämme. Eli jokaisella puolueella on oma äänestäjäjoukkonsa, jolle se haluaa antaa muiden puolueiden äänestäjiltä keräämäänsä rahaa. Se on johtanut siihen, että maassamme on Euroopan ankarin tuloverotus.
Kun puolueita on yli puoli tusinaa ja ne ovat kukin vuorotellen hallituksessa, siitä seuraa se, että oppositiossa istuvien puolueiden äänestäjät joutuvat vuorollaan maksumiehiksi ja hallituksessa istuvien äänestäjät ovat vuorostaan sen hallituskauden saamamiehinä. Moisesta taloudenpidosta onkin tehty kansansatu, nimeltään hölmöläisten peitonjatko. Järjestelmän naurettavuus paljastuu lopullisesti, jos mietitään, moniko äänestäjä on sitä mieltä, että joku kansanedustajista hoitaisi hänen henkilökohtaisia raha-asioitaan paremmin kuin hän itse. Jos on, kirjoittakoon oitis edunvalvojavaltakirjan sille edustajalle.
Monella poliitikoilla on myös luja usko siihen, että he ovat kansakunnan viisaimpia ihmisiä. Jopa niin viisaita, että tietävät huomattavasti paremmin mitä Suomessa kannattaa valmistaa, kuin yritysten omistajat ja niiden johtajat. Jos eivät niin uskoisi, niin eivät keräisi kansalaisilta rahaa ja roiskisi niitä tukemaan sellaisia yrityksiä, joiden uskovat roiskimalla nousevan maailmanmaineeseen. Edes se, että kaikki roiskittu raha aina kuvaputkikatastrofi Valcosta lähtein on mennyt Kankkulan kaivoon, ei saa poliitikoilta karsittua uskoa omaan yli-ihmisyyteensä. Nykyinenkin hallitus on perustamassa uusia sijoitusrahaostoja entisten päälle, joista voivat kylvää rahaa menestymättömille lempiharrastuksilleen.
Terve yhteiskunta luo mahdollisimman monelle edellytyksen menestyä ahkeruudella ja säästäväisyydellä. Sellainen yhteiskunta ei ole terve, joka haluaa tasata tuloja ahkeran ja laiskan välillä. Ei myöskään sellainen, joka haluaa tasata varallisuuden säästäväisten ja tuhlareiden välillä. Kyllä maailmassa ovat aina pärjänneet ja pärjäävät edelleen ne kansakunnan parhaiten, jotka ovat ahkeria. Jokuhan sen selittää, että Saksassa ja Ruotsissa kansalaisten elintaso on meitä korkeammalla tasolla ja manjana maissa mitä alempi.