Demokraattisesti konkurssiin

Demokratia on poliittinen järjestelmä, jossa periaatteessa enemmistöllä tehdään päätöksiä yhteisistä asioista. Siis periaatteessa.

Mietitään hetki, miten demokratia toimii Suomessa?

Sanna Marinin hallituksessa olevia puolueita äänesti viime vaaleissa vajaat neljäkymmentä prosenttia äänioikeutetuista. Suomessa on siis vallassa  vähemmistöhallitus, jota kuusikymmentä prosenttia äänioikeutetuista ei halunnut valtaan. Eli se siitä demokratian perusajatuksesta, että päätöksiä tekee enemmistö.

Poliittisten puolueiden tavoite on tehdä sellaista politiikkaa, josta kansalaiset pitävät. Se selittää nykyisen ja aika monen aikaisemminkin hallituksen talouspoliittiset hölmöilyt. Jos otetaan huomioon kansalaisten koko elinkaari, vain kolmasosa kansalaisista on nettoveronmaksajia. Loput kaksi kolmasosaa ovat nettosaajia. Jos olisit poliitikko, kumpaa joukkoa nuolisit? Totta kai niitä, joita on kaksi kertaa enemmän ja ovat sen lisäksi saamamiehiä. Ottamalla rahaa siltä kolmasosalta, he voivat kylläkin suuttua. Mutta mitä sillä on väliä? Jakamalla rahaa kahdelle kolmasosalle, kaksi kertaa suurempi joukko on tyytyväisiä harjoitettuun politiikkaan. Eli jakopolitiikot tulevat varmemmin valituiksi seuraavissa vaaleissa.

Tietenkin se, että työtä tekeviä verotetaan vaalikausi toisensa jälkeen enemmän ja enemmän, heikentää tulevien ikäluokkien halua ryhtyä maksumiehiksi. Samoin se nostaa työllistämisen hintaa, joka johtaa työttömyyden kasvuun. Joka puolestaan johtaa verojen korotuksiin ja se taas, kuten taisin mainita, johtaa työttömyyden kasvuun. Joka jne. Poliitiikan sisällön kannalta seurauksena on se, että loputkin puolueet siirtyvät jakajien rintamaan. Ja kaikkihan tapahtuu demokratian periaatteen mukaan. Onhan kansasta enemmistö jo orjuutettiin saamamiehiksi, joten jakamisen jatkaminen ja jaettavan lisääminen voidaan tehdä demokraattisesti enemmistöpäätöksillä.

Verotus on nettoveronmaksajien kohdalla kohonnut jo niin suureksi, että hallituksessa on ryhdytty suunnittelemaan omaisuuden takavarikkoa, jos poistut maasta.  Sellaisenkin päätöksen eduskunta pystyy keveästi saamaan aikaan demokraattisella enemmistöpäätöksellä. Kaksi kolmasosaa äänestää jatkossakin  takuuvarmasti niitä, jotka estävät maksumiesten pakenemisen. Sillä minne saamamiehet lähtisivät? Ulkomaille? Ei tietenkään, siellä saattaa joutua tekemään töitä.

Jokainen uusi jakokierros, lisää työttömien määrää ja kasvattaa maksumiesten verotusta. Mutta eduskunta astelee huolettomasti kohti auringonlaskua. Suomi tulee jäämään historiaan maana, joka demokraattisesti päätti ajaa kansantaloutensa konkurssiin.

 

4 vastausta artikkeliin “Demokraattisesti konkurssiin”

  1. Näin tämä menee, kuten Isokallio blogissaan kirjoittaa. Sen suunnan tämä hallitus on valinnut, eikä kuuntele taloustutkijoita, jotka varoittavat tästä konkurssiin johtavasta taloudenpidosta.

    Tykkää

  2. Ja jos maksajat käyvät vähiin aina voidaan lisätä liikkumisen kustannuksia verottamalla yksityisautoilua vielä hiukan lisää. Jos vallassaoleva ei halua vapaata liikkumismahdollisuutta senkun korotetaan kaikkia maksuja jotta konkurssi siirtyisi.

    Tykkää

  3. Suomessa ei ole demokratiaa ollut koskaan eikä muuallakaan. Kenen keksintö on väittää, että kerran neljässä vuodessa äänestys on demokratiaa?

    Suomessa on vallankahvassa tyhmää sakkia, koska Suomessa on niin paljon tyhmää sakkia jotka äänestävät noita pöllöjä.

    Tämä on kierre mistä ei päästä eroon millään.

    Se kierre vie Suomen huonompaan tilaan kuin Kreikan.

    Oikea junttiloiden junttila.

    Tykkää

Kommentit on suljettu.