Kuka maksaa, kun tulee maksun aika?

Tällä hetkellä julkista velkaa on noin 120 miljardia. Huima summa. Jotku väittävät, ettei valtion velkaa tarvitse koskaan maksaa pois. Asia kannattaisi tarkistaa lainan antajilta. Heidän mielestään jokaisella Suomen valtiolle annetulla lainalla on tarkkaan määrätty eräpäivä. Kun valtio käyttää lainarahaa, maksaakseen poliitikkojen antamat lupaukset, rehellisempi nimi velalle olisi siirretty verotus, eli verovelka.

Työssäkäyvästä väestöstämme 1 500 000 on yksityisten palveluksessa ja 700 000 julkisella puolella. Kaikille muille, paitsi kansanedustajille, on selvää, että jos sinun palkkasi maksetaan verovaroista, et voi maksaa nettoveroja. Viidentuhannen euron kuukausipalkka vie sivukuluineen verokarhun pussista 7 500 euroa ja siitä joutuu maksamaan 1 500 euroa veroja, eli pussista katoaa 6 000 euroa. Sen johdosta tuo verovelan joutuvat maksamaan yksityisen puolen työntekijät. Eli jokaisella yksityisellä puolella työssä käyvällä on jo tänään 80 000 euroa maksamattomia veroja. Ja jos joku on varmaa niin se, että ne verot pannaan maksuun korkojen kanssa. Kun mediaaniansio Suomessa on neljä tuhatta euroa, kannattaa ryhtyä pikaisesti miettimään, miten tulee toimeen runsaat kolme vuotta ilman tuloja. Kolme vuotta siksi, että verottaja perii rästien lisäksi tietenkin myös normaalit verot joka kuukauden palkasta.

Eikä velka vähene nykyisen nukkehallituksen aikana. Pikemminkin päinvastoin. Joka johtuu siitä, että nukkehallituksen valtaan äänestäneistä iso osa on julkisen sektorin palveluksessa. On luonnollista, että poliitikot haluavat palkita äänestäjiään. Joka on paha asia niille, jotka ovat yksityisen sektorin palveluksessa. Uudet ennusteet lupaavat kansantuotteen kasvun jäävän alle prosentin. Joka tarkoittaa sitä, ettei julkisella sektorilla ole lainkaan palkankorotusvaraa, sillä toimitilojen kustannukset syövät sen ainokaisen prosentin antaman pelivaran.

Mutta poliitikot tulevat silti antamaan julkiselle sektorille vähintään saman suuruiset korotukset kuin mihin yksityisellä puolella tyydyttiin. Joka julkisen talouden nykytilassa tarkoittaa veronkorotuksia tai lisää velkaa. Joka on sama asia, mutta vain ajoitettu eri tavoin. Kun ottaa mainitsemani työntekijöiden jakautuman huomioon, neljän prosentin korotus julkiselle sektorille kiristää kahdella prosentilla yksityisen puolen työntekijöiden verotusta. Eli se syö puolet heidän saamastaan palkankorotuksesta. Nykyhallituksen aikana kannattaa olla julkisen puolen suojatyöpaikassa.

Marinin hallituksen talouspolitiinen oppi-isä taitaakin olla paroni Münchhausen, joka pelasti itsensä suosta nostamalla itsensä kuiville omasta tukastaan.