Joillekin kansanedustajille tuntuu olevan oma äänisaalis kansakunnan etua isompi asia. Heillä tuntuu olevan myös luja luotto siihen, etteivät toimittajat ymmärrä taloudesta mitään. Muuten ei voi ymmärtää Finnairin ympärillä käyvää loiskiehuntaa.
Ensinnäkin Finnair on pörssiyhtiö, joten sitä pitää johtaa kuten pörssiyhtiötä johdetaan. Toiseksi osakeyhtiölaki ei tunne termiä enemmistöomistaja. Se tuntee kyllä termin vähemmistöomistaja, joille oikeudet on selvästi määritelty laissa. Niillä pykälillä on tarkoitus suojata vähemmistöä. Omistajat tekevät päätökset yhtiökokouksissa, eivät lehdistön palstoilla. Kuitenkin jotkut, etenkin kepulaiset kansanedustajat tuntevat tarvetta tehdä päätöksiä ohi Finnairin yhtiökokouksen ja siellä yhtiölle valitun hallituksen. Kummalista? Eikö nimenomaan kansanedustajien olisi hyvä olla lainkuuliaisia, kun niitä lakejakin kerran säätelevät?
Korona virus on aiheuttanut kaikille lentoyhtiöille, myös Finnairille taloudellisia ongelmia. Turvatakseen yhtiön tulevan menestyksen, yhtiön johto on päättänyt karsia pitkään tappiota aiheuttaneita tuotteitaan, josta heille sitä palkkaakin maksetaan. Vahvistaakseen yhtiön tasetta myös yhtiön hallitus on päättänyt hakea osakeannilla sijoittajilta lisää pääomaa, joka sekin on järkevää. Kun virus toivottavasti jossain vaiheessa hellittää otettaan ne yhtiöt, joilla on vahva tase, voittavat silloin markkinaosuuksia. Eli kaiken kaikkiaan, yhtiön johto ja sen hallitus toimivat, niin kuin pörssiyhtiössä pitääkin toimia.
Mutta, miksi yksi yhtiön merkittävistä omistajista toimii täysin päinvastaisesti?
Ensinnäkin tämä merkittävä omistaja aloitti kampanjan, jolla se pyrkii estämään jo pitkän aikaa yhtiölle tappiota tuottaneiden tuotteiden karsimisen. Joka ei ole omistajan asia, vaan toimivan johdon velvollisuus. Toiseksi se yrittää kiristää yhtiön johtoa ilmoittamalla, että jos johto toimii, niin kuin sen osakeyhtiölain mukaan pitää toimia, tämän merkittävä osakkeenomistaja ei osallistu osakepääoman korotukseen. Sillä tavalla se pyrkii estämään yhtiöltä uuden pääoman hankkimisen. Jos yhtiön johto suostuu tämän yhden omistajan kiristykseen, eikä karsi niitä tappiollisia tuotteita, yksityisillä sijoittajilla ei ole syytä osallistua yhtiön osakeantiin. Ei ole, jos yski omistaja haluaa pakottaa yhtiön tekemään tappiota tulevaisuudessakin.
Jos valtion ohjaus on samanlaista myös muissa pörssiyhtiöissä, joissa valtiolla on jonkinlaisia omistuksia, kannattaisi harkita omistajaohjausministerin tittelin vaihtamista omistuksentuhoamisministeriksi.