Poliitikot taitavat elää jossain toisessa todellisuudessa, kuin me muut. Tai ei aivan kaikki muut, koska osa median edustajista tuntuu asuvan poliitikkojen seurana tuossa vaihtoehtomaailmassa.
Jos on median ja poliitikkojen vaihtoehtoisen totuuden varassa luulee, että rahaa voidaan jakaa ilman, että kukaan vaivautuu sitä ansaitsemaan. Joka tietenkin on mukavampi totuus kuin se, että jonkun on ensin aherrettava, jotta muille voidaan jakaa.
Koska olette viimeksi huomanneet, että joku poliitikko olisi huolestunut siitä, että vain miljoona ihmistä joutuu maksamaan enimmän osan koko lystistä? Taisi olla viisikymmenluvulla, kun joku viimeksi uskalsi mainita siitä. Kovin usein ei mediassa mietitä sitäkään, saavatko tuloksen tekijät ansaita enemmän, kuin tuloksen tekemiseen osallistumattomat. Meille todellisen totuuden maailmassa eläville on selvää, ettei kovin kummoista elintasoa voida tarjota viidelle miljoonalle, jos vain miljoona heistä ponnistelee.
Sotien jälkeinen sukupolvi maksoi valtion ja oman elämänsä jälleenrakennusvelat. Nykyinen sukupolvi ei maksa edes oman elämisensä menoja, vaan elelee huolettomasti tulevien sukupolvien piikkiin ottamillaan velkarahoilla. Varmaan maailmanhistorian nopein käännös vastuullisesta kansasta pellossa eläväksi rupusakiksi?
En syytä nykyistä Teletappihallitusta. Ei se sen huonompi ole kuin edellisetkään. Mutta se masentaa, ettei seuraava hallitus ole sen parempi. Joka johtuu siitä, että yhteiskunnan rahoittamiseen osallistuu miljoona äänestäjää ja neljä miljoonaa on saamapuolella. Ei tarvita kovin kummallista politiikan osaamista siihen, että ymmärtää kummalle kannattaa tarjota valoisaa tulevaisuutta, miljoonalle maksajalle, vai neljälle miljoonalle vapaamatkustajalle.
Syksyn budjettineuvotteluissa puhutaan taas aidanseipäistä, eikä asiasta. On edesvastuutonta keskittyä siihen, miten pienenevä potti jaetaan. Eli siihen, kuinka paljon enemmän miljoonalta tuloksen tekijältä otetaan ja jaetaan niille neljälle miljoonalle vapaamatkustajalle. Sen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten miljoona maksajaa saataisiin puoleksitoista miljoonaksi.
Sirola opistossa opetettiin aikoinaan vasemman laidan pyrkyreille, että pysytelkää lillukanvarvuissa, niin isot asiat jäävät katveeseen. Hyvin on oppi itänyt! Hallitus tulee budjettia esitellessään latelemaan satoja ”hyviä ja oikeudenmukaisia” kohteita, joihin se kylvää lisää rahaa. Sen sijaan isosta kuvasta ei sanota sanaakaan.
Budjetin pääotsikko ei siis tule olemaan: Näin saamme suomalaiset yksityiset yritykset kasvuun. Ei tule, vaikka sen pitäisi olla tärkein asia, joka budjetilla pyritään samaan aikaan. Sen sijaan isoin otsikko tulee olemaan taas kerran: Näille jaamme lisää. Eivät ole edes sen verran rehellisiä, että otsikoisivat sen totuudenmukaisesti: Näille jaamme lisää tulevien sukupolvien piikkiin ottamaamme velkarahaa.