Johtuen siitä, että vientimme on enimmiltään investointitavaroita, Suomi ajautuu laskusuhdanteisiin jälkijunassa ja pääsee mukaan noususuhdanteisiinkin jälkijunassa. Niin on tapahtunut jokaisessa suhdannekäänteessä viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. On outoa, ettei kukaan ole muistanut mainita pääministeri Marinille asiasta. Vastuullinen pääministeri varautuisi laskusuhdanteeseen, eikä kehuisi televisoissa sillä, että on ollut Brysselissä lisäämässä suomalaisten veronmaksajien velkakuormaa kymmenellä miljardilla eurolla. Sillä niinhän hän teki niin sanotuissa koronaneuvotteluissa. Vaarallisinta pääministerin käytöksessä oli se, että hän suostui siihen, että joku muu kuin vain Suomen eduskunta saa kiristää suomalaisen työntekijän verotusta. Nyt kun Marin avasi tuon Pandoran lippaan, kannattaa varautua siihen, että etelän löysät siirtävät tulevaisuudessakin verokuormaansa pohjoisemmaksi. Onhan se mukavampaa elä jonkun muun verorahoilla, kuin maksaa itse veroja.
Osaavat ihmiset eivät seuraa poikkeustilanteissa yhtiöiden osavuosikatsauksia, sillä ne kertovat vain menneestä. He seuraavat vientiyritystemme tilauskannan kehittymistä. Tilauskanta kertoo tulevasta liikevaihdosta. Tiedoksi pääministerille, suomalaisten konepajojen tilauskannat ovat pudonneet tämän vuoden toisen neljänneksen aikana kaksikymmentä prosenttia. Ja jos saa ennustaa, niin putous jatku vielä kolmannellakin neljänneksellä samoissa lukemissa.
Reaalimaailmassa (ei siis poliittisessa höttömaailmassa) elävät ymmärtävät, että tilauskanta muuttuu ajan kanssa liikevaihdoksi. Tilauskanta tarkoittaa myös tekemistä. Eli jos tilauskanta putoaa viidenneksen, tuleva työn tarve putoaa saman verran. Josta seuraa, että syksyllä iskee lomautus tsunami.
Kun tämä on jo nyt tiedossa, vastuullinen hallitus varautuisi siihen karsimalla julkisen sektorin menoja kaikesta sellaisesta, mikä ei lisää nopealla vaikutuksella suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Mutta jos saa ennustaa, syksyn budjettineuvoteeluissa varaudutaan kevään kuntavaaleihin, lisäämällä sinne sun tänne sellaisia tarpeettomia menoja, joiden uskotaan parantavan hallituspuolueiden menestystä noissa vaaleissa.
Marinin toimien ansiosta verotus siis kiristyy, joka johtaa oikeutetusti palkankorotusvaatimuksiin, joka johtaa suomalaisen työn kilpailukyvyn heikkenemiseen, joka johtaa irtisanomisiin, joka johtaa verotuksen kiristymiseen jne.
Marinin hallituksen talouspolitiikka muistuttaa siis hölmöläisten peitonjatkoa. Joka toimii niin pitkään, kun joku antaa meille lainaa. Sen jälkeen talouspolitiikan sanelee tyhjän kassan diktatuuri. Ja se ei ole kaunista katseltavaa. Vastuullinen hallitus ryhtyisi toimiin jo tänään. Mutta mistä me saisimme sellaisen?