Vastuutonta sekoilua

Meillä on ollut jo kymmenkunta vuotta heikko herraonni. Etenkin politiikassa. Ilmeisesti politiikka houkuttelee enää vain keskinkertaisia kykyjä, jos niitäkään. Eikä tilanne näytä muuttuvan paremmaksi, vaikka kokeiltaisiin rouvaonnea. Samanlainen tosiasioista piittaamaton meno jatkuu naispääministerin aikana. Valtio velkaantuu myös ensi vuonna yli seitsemän miljardia. Kaiken kukkuraksi hallitus ilmoittaa, ettei menoja aiota karsia.  Jotta tuo seitsemän miljardin velanotto asettuu raameihin, todettakoon että valtion vuosittain keräämä tulovero on kuusi miljardia.

Kun varsinkin vasemman laidan hoipertelijat luovat mielikuvaa, että rikkaita verottamalla valtion talous oikenee, kerron siitäkin hieman faktoja. Yli 10 000 euroa kuussa tienaavat maksavat 20 prosenttia tuloveroista. Jos heidän tuloveroprosenttinsa nostetaan sataan, siitä kertyy valtiolle lisää verotuloja runsas miljardi. Jos myös kaikkien yli 3 000 euroa tienaavienkin prosentit nostetaan myös sataan, siitä kertyy lisää toinen miljardi. Eli jos kaikilta, jotka tienaavat yli 3 000 viedään kaikki rahat, saadaan valtiolle lisätuloja runsaat kaksi miljardia. Eli senkin jälkeen valtio velkaantuisi viitisen miljardia vuodessa. Edes se, että kaikkien suomalaisten tuloveroprosentti nostettaisiin sataan, ei riitä tappamaan velanottoa. Siispä kuinka vastuullista politiikkaa on se, että hallitus ilmoittaa, ettei menoja aiota karsia? Pitäisikö meidän järjestää uudet vaalit ja valita eduskuntaan uudet ja vastuuntuntoiset kansanedustajat?

Huolta lisää myös se, että jo nyt tiedetään, ettei velanotto jää ensi vuonna seitsemään miljardiin. Ei jää, koska teollisuutemme saamat uudet tilaukset ovat laskussa. Joka tarkoittaa sitä, että syksyllä ja talvella tulemme näkemään lisää lomautuksia ja irtisanomisia. Se tekee Marinin hallituksen talouspolitiikasta entistä vastuuntunnottomampaa. Haluaako Marin todellakin jäädä historiaan pääministerinä, joka ajoi maamme Maailmanpankin holhoukseen?

Todettakoon myös se, ettei valtion budjettia saada lyhyellä tähtäimellä tasapainoon menoja kertaheitolla leikkaamalla. Mutta se on kai kaikille selvää, että menoja on karsittava tästä eteenpäin seuraavat kymmenen vuotta. Niin syvälle suohon ovat kansanedustajamme Suomen talouden ajaneet. Siksi jokainen kansanedustaja, joka ehdottaa euronkaan lisämenoja on yhteiskunnan vihollinen.

Poliitikoilla on taipumus keskittää tarmonsa työttömistä huolehtimiseen, vaikka heidän tulisi keskittää tarmonsa työpaikoista huolehtimiseen. Meitä ei tästä ahdingosta pelasta mikään muu kuin se, että yksityiset yrityksemme menestyvät huomenna paremmin kuin tänään. Sen seurauksena ne kasvavat ja ne tarvitsevat lisää työntekijöitä. Vain yksityiset, kansakunnan vaurautta kasvattavat yritykset voivat pelastaa maamme.

Siksi vastuulliset poliitikot tekisivät kaikkensa sen eteen, että yritykset menestyvät. Mistä me saisimme sellaisia seuraavaan eduskuntaan? Nykyiset eivät niin tee.