On kahdenlaisia hallituksia. Sellaisia, jotka ajattelevat isänmaan etua ja sellaisia, jotka ajattelevat omaa etuaan. Isänmaan etua ajattelevat hallitukset jättävät hallituskautensa jälkeen maan paremmassa kunnossa, kuin millaisena he sen saivat. Omaa etuaan ajattelevat hallitukset ostavat itselleen vero- tai jopa velkarahalla itselleen suosiota seuraavia vaaleja silmällä pitäen.
Ei ole vaikeaa päätellä, kumman tyyppinen hallitus meillä tällä hetkellä on. Tai jos jollekin on, tutkitaan hieman lukuja. Valtiolla on tällä hetkellä velkaa noin 110 miljardia euroa. Ja nykyisellä hallituksella on suunnitelmana ottaa ensi vuonna lisää velkaa ainakin kymmenen miljardia lisää. Eli ensi vuoden lopussa velkaa on 120 miljardia. Kun valtion tuloverokertymä on noin 6 miljardia, se tarkoittaa sitä, että valtio on käyttänyt tuolloin etukäteen kahdenkymmenen vuoden tuloverojen kertymän. Nykyinen hallitus on siis tietoisesti päättänyt jättää maan seuraavalle hallitukselle huomattavasti heikommassa kunnossa, kuin millaisena se sen itse sai hoidettavakseen. Jos hallitusta johtaisi mies, sitä voisi kutsua Tuhlaajapoikien Hallitukseksi ja pääministeriä Turmiolan Tommiksi.
Joku voi väittää, ettei velka ole vaarallista, kun korot ovat niin alhaalla. Historiaa tutkimalla saa kuitenkin helposti selville, että korkotaso vaihtelee. Eli kun velkaa on kurkihirteen asti, pitäisi varautua korkojen nousuun, eikä ottaa lisää velkaa. Jos korkotaso nousee viiteen prosenttiin, kaikki valtion tuloveroina keräämät eurot menevät niiden korkojen maksuun, eli seuravan hallituksen pitää sulkea hyvinvointivaltio ja irtisanoa kaikki virkamiehet. Tai sitten ottaa lisää lainaa korkojen maksuun. Jokainen ymmärtää mikä on sellaisen tien päässä, jossa velkojen korotkin maksetaan velkarahalla.
Teletappihallituksen jäseniä lukuun ottamatta kaikki ymmärtävät senkin, että jos lähetämme Brysseliin kuusi miljardia ja he lähettävät takaisin kolme miljardia, niin me olemme sen harjoituksen jälkeen kolme miljardia köyhempiä.
Ikävä tosiasia on sekin, että kaikki kansainväliset tutkimukset osoittavat, että veronkiristyksen leikkaavat bruttokansantuotteen kasvua, eli velkaantumista ei voi suitsia veronkiristyksillä. Tyhmemmät poliitikot uskottelevat kansalle, että joillain mailla on velkaa jopa enemmän, kuin meillä, eikä meidän pidä olla huolissamme. He unohtavat kuitenkin kertoa sen, että niissä maissa kokonaisveroaste on huomattavasti alhaisempi kuin meillä. Eli mitä alhaisempi veroaste, sitä paremmat mahdollisuudet maalla on selvitä veloistaan. Siinä kilvassa Suomi on Euroopan kolmanneksi heikoin, Kreikan ja Italian jälkeen.
Jopa niin yksinkertainen asia on poliitikoilla vaikeaa ymmärtää, että työttömyys vähenee kansantalouden kannalta edullisesti vain, jos yksityiset tuottavat voittoa, kasvavat ja tarvitsevat lisää työntekijöitä. Työttömien hyysääminen tai ruoskiminen ei auta, ellei yrityksillä ole kasvavaa työvoiman tarvetta.
Mutta ymmärtävätkö teletapit sitä? Eipä siltä tunnu, kun pääministeri moittii yritysjohtajia siitä, että he yrittävät pitää yrityksenä kannattavana.