Tapasin tässä vähän aikaa sitten erään elintarvikeliikkeen kassaneidin. Tämä kassaneiti oli miettinyt yksikseen kansantalouden ongelmia ja halusi innokkaasti esitellä ajattelunsa tuloksia minulle.
Hän oli miettinyt sitä, että miksi sellaisetkin yritykset, jotka tuottivat viime vuonna voittoa, lomauttavat ja jopa irtisanovat henkilökuntaansa. Kassaneiti oli yksin asioita puntaroidessaan tullut siihen tulokseen, että moinen toiminta on epäisänmaallista. Ja että sellaisia yrityksiä johtavat moraalisesti selkärangattomat epäisänmaalliset lurjukset. Yritin selittää hänelle, että yksikään yritys ei lomauta henkilökuntaansa, jos kaikille on tulevaisuudessakin töitä tiedossa. Että yritykset lomauttavat tai irtisanovat henkilökuntaansa vain silloin, jos pitemmänkin ajan näkymät ovat sellaiset, että nykyisellä kustannusrakenteella yritys tuottaa tappiota. Jos samalla kustannusrakenteella jatkettaisiin, niin se johtaisi lopuksi siihen, että yritys menisi konkurssiin ja kaikki sen työntekijät joutuisivat työttömyyskortistoon.
Kassaneiti oli myös miettinyt, onko se isänmaallista, että yritykset maksavat viime vuoden tuloksestaan osinkoja, mutta lomauttavat tänä vuonna henkilökuntaansa. Arveli senkin olevan epäisänmaallista. Selitin hänelle, että osinkoja saa maksaa vain jakamattomista voittovaroista, eli siitä yhtiöön kerätystä varallisuudesta, jota edellisinä vuosina ei ole jaettu osinkoina. Että osingot ovat ikään kuin osakkeenomistajan tekemiä talletuksia yhtiöön. Ei auttanut, kassaneiti oli edelleen sitä mieltä, ettei osinkoja saisi jakaa, jos henkilökuntaa lomautetaan.
Yritin selittää hänelle, että ehkä asiaa valaisisi, jos mietittäisiin ketkä omistavat isoja pörssiyhtiöitämme. Selitin hänelle, että useimpien pörssiyhtiöiden suurimmat omistajat ovat eläkeyhtiöitä. Jos suomalaiset pörssiyhtiöt eivät maksaisi osinkoja, suomalaiset eläkeyhtiöt eivät enää pystyisi maksamaan eläkkeitä. Selitin hänelle lisäksi sen, että koska eläkeyhtiöillä on halu edelleen maksaa asiakkailleen eläkkeitä, se että suomalaisia yhtiöitä kiellettäisiin maksamasta osinkoja, johtaisi siihen, että eläkeyhtiöt myisivät suomalaisten yhtiöiden osakkeet ja ostaisivat osakkeita sellaisista ulkomaisista yhtiöistä, jotka maksavat osinkoa. Yritin siis saada kassaneidin ymmärtämään, että osinkojen maksaminen on isänmaan etu mutta maksamatta jättäminen olisi epäisänmaallista.
Keskustelumme lopuksi kassaneiti kysyi minulta, onko sitten joku minun mielestäni epäisänmaallista? Vastasin hänelle, että kaikki asiat, jotka ovat itsekkäitä mutta joita toteutetaan muiden kustannuksella, ovat mielestäni epäisänmaallisia. Kassaneiti pyysi minulta konkreettisen esimerkin. Kerroin hänelle, että mielestäni olisi äärettömän epäisänmaallista, jos joku poliitikko ostaisi itselleen suosiota ottamalla lainaa lapsiemme piikkiin.
Onneksi tuo kassaneiti, jonka kanssa keskustelin, ei ole Suomen pääministeri.