Kun maata johtaa joukko-oppia matematiikan sijasta koulussa opiskellut teletappijoukko, taitaa olla turhaa tarjota sille joukolle numeroita. Mutta tarjoan kuitenkin. Samoin on myös luultavasti turhaa selittää poliitikoille, että kansalaisten elämän jatkuu myös seuraavien vaalien jälkeen.
Sen teletapit varmaan ymmärtävät, että uuden äänestäjän tuotantoaika on kahdeksantoista vuotta ja yhdeksän kuukautta. Sitä nopeammin ei maahan saada kokonaan uutta äänestäjää, ellemme ryhdy tuomaan maahan muualla aikaisemmin tehtyjä. Kun siis väestön ikäjakauma on kohtalaisen helppoa ennustaa kymmenien vuosien päähän, olisi varmaan viisasta ottaa tuo ikäjakauma huomioon päätöksenteossa.
Suosittelisin myös sitä, että väestökehityksestä puhuttaessa käytettäisiin kansanomaisia termejä. Turhaa hienostelua olisi suositeltavaa välttää. Varsinkin vakavissa ongelmissa. Kuten sellaisessa, mihin suuntaan kehittyy vähän julkisia palveluja käyttävien määrä, verrattuna raskaasti palveluja käyttävien määrään. Yksinkertaisemminkin asiaa voisi pohtia, vaikkapa niin että, miten kehittyy työikäisen väestön osuus koko väestöstä.
Koska poliitikkomme ostavat muiden rahalla itselleen ja omalle puolueelleen suosiota, he käyttävät tuosta suhteesta hämäävää nimitystä, kestävyysvaje. Josta ei voi olla kysymys, sillä jo tällä hetkellä poliitikkojen katteettomia lupauksia rahoitetaan lastemme piikkiin otetulla velkarahalla. Eli velkaannumme tilanteessa, jossa työssä käyvän ikäluokan väestön osuus väestöstämme on suurempi, kuin ensi vuonna ja sitä seuraavina kahtenakymmenenä vuotena. Ehkä kestävyysvaje onkin nykyisten kansanedustajiemme aviokapasiteetissa.
Muille kuin kansanedustajille on selvää, että julkisen sektorin menoja pitäisi pienentää nykyisessä tilanteessa, jossa työikäisestä väestöstä poistuu suurempi joukko, kuin siihen tulee. Kun ihminen poistuu työmarkkinoilta eläkkeelle, hänen tulonsa ja sen myötä hänen maksamansa verot pienenevät. Kun ikänsä puolesta työmarkkinoille tarjolla olevat ikäluokat pienenevät, niin lopputuloksena ei voi olla muuta kuin se, että verotulot pienenevät. Rakkaat kansanedustajat, onko vaikea ymmärtää näin yksinkertaista matematiikkaa? Selvennän siksi asian myös joukko-opoin termein. Työtuloistaan veroa maksavien joukko on huomenna pienempi kuin tänään. Menikö nyt perille?
Koska ikääntyvä väestö käyttää terveydenhuollon palveluja enemmän kuin nuorempi ikäryhmä, julkisen sektorin menot kasvavat seuraavien vuosikymmenien aikana, vaikka mitään uusia palveluja ei lisättäisi. Kun sen ottaa huomioon työssäkäyvien lukumäärän pienenemisen lisäksi, on selvää, että julkisen sektorin menoista on karsittava kaikki tarpeeton.
Kyseessä ei siis ole kestävyysvaje, vaan holtittomien poliitikkojen rakentama korttitalo. Kun pääministeri kyselee milloin keneltäkin yhteiskuntavastuun perään, kysyisin vuorostani pääministeriltä, koska hän alkaa kantaa yhteiskuntavastuuta?