Faktoille vierasta politiikkaa
Naistenlehdet, jopa kansainväliset antavat pääministerillemme mitä erilaisempia titteleitä. Yhtä olen kuitenkin jäänyt kaipaamaan. Nimittäin sitä, koska joku vakavasti otettava talouslehti valitsee Marinin Euroopan velkakuningattareksi.
Sen tittelin pääministeri ansaitsisi, sillä lyhyen virkakautensa aikana hän on ottanut reaalirahassa tulevien veronmaksajien piikkiin, eli lastemme maksettavaksi, velkaa enemmän, kuin yksikään pääministeri aikaisemmin. Kaiken kukkuraksi pääministeri aikoo ensi vuonna rikkoa tuon oman ennätyksensä ja ottaa vielä suuremman summan lisävelkaa. Jos pääministeri jatkaa virassaan vaalikauden loppuun, valtion velka lähentelee 150 miljardia.
Kaikki muut paitsi kansanedustajamme tietävät, että velalle on maksettava joka eräpäivä sovittu korko. Ja sekin on tiedossa, että jokaisella velalla on sitä otettaessa sovittu tarkka takaisinmaksupäivä. Joka kuulemma kansanedustajiemme mielestä ei ole ongelma, koska vanha velka voidaan maksaa uudella velalla. Muistutan äänestäjiä, että sillä tavalla hölmöläiset jatkoivat peittoaan. Ja sekös tyhmyys meitä nauratti.
Tällä hetkellä korkotaso on ennen näkemättömän alhaalla. Mutta kaikki muut paitsi kansanedustajat tietävät, että korot nousevat jonain päivänä. Tehdään kansanedustajille avuksi pieni laskuharjoitus. Kun valtion velkaa on tällä hetkellä noin 110 miljardia, lasketaan paljonko korkoa pitää maksaa joka ikinen vuosi. Nykyisillä koroilla korkoja on maksettavat hieman reilut kaksi miljardia. Jos korot nousevat neljään prosenttiin, meidän pitää maksaa nelisen miljardia. Jos korot nousevat kuuteen, maksamiseen pitää löytyä reilut kuusi miljardia.
Tähän kannattaa pysähtyä hetkeksi, jotta miljardit voidaan suhteuttaa johonkin. Tuo kuusi miljardia on suunnilleen juuri se summa, jonka valtio kerää kansalaisten palkoista ja muista ansioista tuloveroina. Eli sen jälkeen kansalaiset eivät saa veroilleen valtiolta muuta vastinetta, kuin veronmaksamisen ilon. Taaskin kaikki muut paitsi kansanedustajat osaavat laskea, että jos julkiset palvelut halutaan pitää siinä tilanteessa entisellä tasollaan, niin kaikkia jotka ansaitsevat yli 2 800 euroa kuukaudessa pitää verottaa sadalla prosentilla. Tai oikeastaan hieman enemmän, koska arvonlisinä kerättävä vero pienenee aika lailla, kun kukaan yli 2 800 kuukaudessa tienaava ei voi ostaa enää mitään.
Poliitikkomme viljelevät mielellään myös valheellista kuvaa siitä, että Suomessa on rivakka nippu hyvätuloisia, joita pitää rangaista ottamalla heiltä rahaa ja jakamalla siitä rahasta pienituloisille ne roposet, joita poliitikot eivät tuhlaa turhuuksiin. Kaikki on siinäkin asiassa suhteellista. Jos viitsisivät lukea Eurostatin tilastoja, niin sieltä selviäisi, että Suomessa pienituloisten osuus on alle Unionin keskitasoa. Pienituloisten määrä Suomessa on jopa pienempi kuin Ruotsissa, jota me pidämme rikkaana maana.
Aikaisemmin sanottiin, että faktat pilaisivat lehtijutut. Nyt kai pitäisi sanoa, että faktat pilaisivat politiikan jutut.