Tapetaan verottamalla ahkeruus

Jotkut ovat niin sinisilmäisiä, että uskovat eduskunnassa äheltävillä puolueilla olevan eroja. Joissain asioissa ehkä, mutta talouspolitiikassa ei. Kaikki puolueet haluavat korottaa veroja. Hienosäätöä on vain siinä, mitä veroja he kulloinkin haluavat korottaa. Puolueille on yhteistä myös se, ettei niistä yksikään halua leikata julkisia menoja eikä edes järkeistää julkisen sektorin työtapoja.

Kun kaikki kansanedustajat vaeltelevat lillukanvarisen seassa, kukaan ei näe kokonaisuuksia. Siksi verokertymän optimointi tarkoittaa Suomessa sitä, että verotetaan kaikkea niin paljon kuin kehdataan. Eli kerätään kansanedustajille mahdollisimman paljon (= optimaalisesti) jaettavaa rahaa. 

Viisaammissa maissa mietitään sitä, edistääkö verotus kansantuotteen kasvua vai ei. Suomessa sellaista keskustelua ei käydä. Älykkäästä veropolitiikasta voidaan ottaa mallia vaikkapa Ruotsista. Siellä poistettiin perintövero. Sen seurauksena verotulot Ruotsissa kasvoivat, kun varakkaat ruotsalaiset palauttivat omaisuuksiaan Ruotsiin. Sen lisäksi muutamat perintöveroja pakoon lähteneet, palauttivat myös itsensä Ruotsiin. Suomessa ollaan sitä mieltä, että ihmisiä pitää pelotella karkaamaan maasta. Se tietenkin pienentää verotuloja, jos pakenevat. Niin, että kummalla puolella Pohjanlahtea on viisaammat kansanedustajat.

Kun talouspolitiikkaa ei tässä maassa johdeta järjellä, vaan tunteella, yritän auttaa kansanedustajia. Jos tuloveroprosentti on kaikilla nolla, valtion verokertymä on nolla. Samoin käy, jos tuloveroprosentti on sata. Silloin ihmiset lopettavat työnteon ja taaskin verokertymä on nolla. Looginen johtopäätös on siis, että jossain nollan ja sadan välillä on optimaalinen veroprosentti, joka maksimoi kansalaisten ahkeruuden ja samalla maksimoi sen seurauksena valtion verokertymän.

Jokainen voi tykönään miettiä, mikä olisi sellainen veroprosentti, joka kannustaisi häntä tekemään enemmän töitä. Sen lisäksi voi miettiä sitäkin, että mahtaako naapurilla olla mielessä suunnilleen saman tasoinen prosentti. Ja vielä sitäkin, että onko kansantalouden kannalta silloin järkevää verottaa naapuria isommalla prosentilla, jos se isompi prosentti johtaa siihen, että naapuri kiinnostuu lomien pidentämisestä lujemmin, kuin palkankorotuksesta.

Kansanedustajat kuitenkin uskovat siihen, että optimaalinen veroprosentti on kansalaisten mielestä sellainen, että se on alempi kuin naapurilla. Siksi kansanedustajien johtoajatus veropolitiikasta on, että ahkeruudesta pitää rangaista. Joka, kuten jokainen ymmärtää, ei lisää valtion verotuloja. 

Kun kansanedustajat jakavat äänestäjilleen rahaa lastemme piikkiin otetulla velkarahalla, verotus tulee automaattisesti kiristymään vuosi vuodelta. Eli ahkeruudesta rangaistaan huomenna ankarammin kuin mitä siitä rangaistiin eilen. Uskooko joku ihan aikuisten oikeasti, että sillä tavalla saadaan ihmiset tekemään ahkerammin töitä?