Poliitikot pyrkivät politiikkaan saadakseen valtaa. Valtaa päättää sellaisten ihmisten asioista, joiden mielestä ulkopuolisten ei pitäisi päättää heidän asioistaan.
Jotta poliitikoilla olisi valtaa, he tarvitsevat rahaa. Jotta he pysyisivät vallassa, heidän pitää jakaa rahaa äänestäjilleen. Jotta he saavat rahaa, jota he voivat jakaa, heidän pitää kerätä sitä muita poliitikkoja äänestäviltä kansalaisilta. Siksi Suomessa on Euroopan ankarin tuloverotus ja korkein arvonlisäveroprosentti. Joka johtuu siitä, että jokaista puoluetta äänestäviä on vain vähemmistö kansasta. Eli jokainen puolue keksii helposti keinoja verottaa enemmistöä raskaammin, kuin omia kannattajiaan.
Suomessa vallitsevaa rahan kierrättämistä, kutsutaan talouskirjoissa kirnuamiseksi. Siinä poliitikot ensin vievät kansalaisilta rahat ja sen jälkeen palauttavat niistä osan heille takaisin. Kun kirnuamista jatketaan riittävän pitkään, enemmistö kansasta saadaan orjuutetuksi poliitikkojen armopaloista riippuvaisiksi lampaiksi. Kukaan ei enää muista, että elleivät poliitikot veisi niin suurta osaa palkoista, enemmistö kansasta ei tarvitsisi armopaloja.
Kansantalouden kannalta kirnuaminen on haitallista. Poliitikkojen mielestä ei ole. Sillä kirnuaminen aiheuttaa sen, että rahan keräämiseen ja sen jakamiseen takaisin palkansaajille tarvitaan kookas virkamiesarmeija. Jotka äänestävät valtaan niitä poliitikkoja, jotka lupaavat lisätä kirnuamista ja se myötä paisuttaa virkamieskoneistoa.
Terveessä kansantaloudessa rahaa ei turhan takia kierrätetä julkisen sektorin kautta. Ei ainakaan niissä maissa, joissa vallitsee markkinatalous. Joka on todistetusti paremmin tuotantoa ohjaava järjestelmä, kuin valtio-ohjattu järjestelmä. Puhdasoppisinta valtio-ohjattua talousjärjestelmää kuts
ustaan kommunismiksi. Jos ohjaus ei ole aivan sataprosenttista, sitä kutsutaan sosiaalidemokraattiseksi järjestelmäksi. Sosialismin aste korreloi suoraan palkkaveroon. Eli mitä korkeampi veroaste, sitä lähempänä maa on kommunistista järjestelmää.
Kanasantalouden kannalta asiaa voi tarkastella talouden kasvun kautta. Mitä lähempänä maa on kommunismia, sitä heikompi kasvuprosentti on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana. Suomessakin kasvu oli 50-, 60- ja 70- luvulla paremmassa vauhdissa kuin nykyään.
Työllisyydenkin kannalta on selvää, että jos maassa on runsaasti voittoa tuottavia, kasvavia yksityisiä yrityksiä, niin työttömyysaste on siellä alhaisempi. Eli parasta työllisyyspolitiikkaa onkin huolehtia siitä, että yksityiset yritykset menestyvät ja kasvavat. Sellaisessa maassa ei tarvita työttömyyspolitiikkaa.
Mitä useampi kansalainen saa työpaikan yksityisestä yrityksestä, sitä harvempi kansalainen on tulevaisuudessa riippuvainen poliitikoista. Joka varmaan selittääkin sen, etteivät poliitikot ole kiinnostuneita edistämään suomalaisten yritysten menestymistä.