Hallituksen sylikoira

Ei ole syytä moittia ketään, joka ymmärtää, että sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. Joka selittää Yleisradion uutisoinnin hampaattomuuden. Vaikka Pasilaan eksyisikin joku, jonka mielestä kulloinkin vallassa olevan hallituksen toimissa olisi moitteen sijaa, esimiehet panevat nopeasti sellaisen häirikön ruotuun laulamaan sitä ylistysvirttä, joka varmistaa Yleisradioveron vuosittaiset korotukset.  

Jos mennään muutamia kymmeniä vuosia taaksepäin, Yleisradioon oli tunkua. Journalisteista terävimmät halusivat sinne töihin. Sähköinen media oli uutuus ja Yleisradio tarjosi tiedonhankintaan parhaat resurssit ja toimittajilla oli tekemisen vapaus. 

Siitä valtaapitävät eivät tietenkään pitäneet, puhuttiin Reporadiosta. Sanottiin, että Yle on kallellaan vasemmalle. Oli tai ei, siihen aikaan Pasilassa ei nuoltu vallassa olevia puolueita. Mikä on muuttunut, kun Ylestä on tullut vallan vahtikoiran sijasta vallan sylikoira? 

Yksi syy voi olla se, että lupamaksu poistettiin. Silloin kun kaikki kansalaiset joutuivat maksamaan lupamaksun, jokainen tunsi oikeudekseen odottaa, että saa rahaoilleen vastinetta. Nyt kun rahat kerätään veroina, harva odottaa niille sen kummempaa vastinetta, kuin muillekaan veroille. Rahat katoavat poliitikkojen parhaan kaverin, Molokin, kitaan.

Toinen syy voi olla, että ajantasaista journalismia tehdään nykyään lehdistön voimin. Yleisradio on menettänyt etulyöntiasemansa nopeassa uutisoinnissa. Kun muu media tekee uutisia 24/7 nettiin on selvää, että nauhoitettua kuvaa ja ääntä vaativa uutisointi on hitaampaa. Rakenteellisesta syistä johtuen Yleisradion uutiset ovat jo ehtiä vanhentua, kun ne esitetään. 

Kolmas syys voi olla yhtiön maine uutisvälineenä. Kun se koetaan heikoksi, kuka haluaa mennä Pasilaan antamaan asiantuntijalausunnon? Kun analysoidaan lehdistön haastattelemia asiantuntijoita ja verrataan heitä Yleisradion haastattelemiin, ero on huima lehdistön eduksi. Joka johtuu varmaan siitä, että kirjoittava toimittaja joutuu perehtymään aiheeseen ennen haastattelua. Yleisradion toimittajille tuntuu riittävän se, että maskeeraaja on ehtinyt sutia toimittajan poskiin puuteria ennen haastattelua.

Eroa on myös siinä, mitä uutisoidaan. Useissa lehdissä on omat sivut talousuutisille, koska ne kokevat velvollisuudekseen kansan sivistämisen myös talousasioissa. Yleisradion ohjelmistosta ei kovalla työlläkään löydä asiallisia, informaatiota lisääviä talousuutisia. Mutta toisaalta, eipä siellä ole osaavia taloustoimittajiakaan. Tiedä sitten, kumpi on muna ja kumpi kana.

Poliitikkojen kannalta Yleisradio antaa rahoille vastinetta. Kansalaiset eivät saa rahoilleen vastinetta. Mutta niinhän se taitaa olla monen muunkin verovaroin hoidetun asian kohdalla.