Julkiset menot ovat monelta osin historiallinen taakka. Jotain on joskus päätetty eikä sitä voi koskaan sen jälkeen muuttaa. Ei voi, vaikka pitäisi. Se on johtanut siihen, että julkiset menot elävät omaa elämäänsä talouden realiteeteista välittämättä. Koskaan ei ole otollinen aika järkeistää menoja, mutta aina on otollinen hetki kasvattaa niitä.
Menojen kasvattaminen on johtanut siihen, että meillä on enemmän ihmisiä töissä verovaroin, kuin yksityisellä sektorilla. Se estää töiden rationalisoinnin julkisella puolella, koska on poliittista viisautta ymmärtää, ettei koskaan ole otollinen hetki ärsyttää suurta äänestäjälaumaa.
Mihin se on johtanut? No siihen, että valtiolla on tänään bruttokansantuotteeseen verrattuna velkaa enemmän, kuin mitä velkaa oli sodan loppuessa vuonna 1944. Tuo tilanne kuitenkin korjaantui nopeasti, koska meillä oli siihen aikaan vastuuntuntoisia poliitikkoja. He painoivat velan kymmeneen prosenttiin vuoteen 1960 mennessä. Ja pitivät sen kurissa vuoteen 1990 saakka. Vasta sen jälkeen alkoi holtiton rahan roiskiminen.
Ne joilla pää vielä toimii muistavat, että kohtuullisessa hyvinvointivaltiossa eleltiin 70- ja 80- luvulla. Joten 90- luvulla alkaneella holtittomalla tuhlaamisella ei ole saavutettu kovinkaan paljon muuta kuin se, että yhä useampi kansalainen valittaa.
Kansanedustajat kertovat mielellään, että kaikkien on osallistuttava talkoisiin. Jolla he tarkoittavat sitä, että muiden kuin heidän on osallistuttava talkoisiin. Melkoista selkärangattomuutta edustajiltamme osoittaa se, että kansanedustajille maksetaan verottomia kulukorvauksia. Minä en maksaisi heille kulukorvauksia, enkä antaisi mitään muutakaan etuutta verottomana. Maksakoon veroja siinä kuin muutkin, kun kerran määräävät niitä muille.
Vasemmalla laidalla vingutaan usein, että joku ei maksa riittävästi veroja. Mutta silti he ovat rakentaneet veroparatiisin omille tukijoilleen. Ammattiyhdistykset määritellään yleishyödyllisiksi yhteisöiksi ja siksi ne voivat harjoittaa liiketoimintaa verovapaasti Hakaniemessä. Kokoomuksen kannattajien täytyy muuttaa Luxemburgiin, jotta voisivat nauttia samoista eduista. Ammattiyhdistysten yleishyödyllisyys on tosin aika hataralla pohjalla, koska kuulemma taas suunnittelevat yleislakkoa. Jota ei kai missään piireissä katsota kansantalouden kannalta yleishyödylliseksi puuhaksi.
Eikä vasemman laidan puolueiden kannattajien rahallinen tukeminen verovaroin siihen lopu. Ovat keksineet säätää sellaisenkin lain, että ammattiyhdistysten jäsenmaksut ovat verovähennyskelpoisia. Veroteknisesti jäsenmaksu katsotaan tulonhankkimismenoksi, jonka jäsenet siis voivat vähentää tuloistaan. Jos tarkastellaan vaikkapa OAJ:n jäsentä ja verrataan häntä opettajaan, joka ei kuulu liittoon, palkka molemmilla on sama. Joten eipä sillä tulonhankkimiseksi kutsutuksi jäsenyydellä mitään tuloja hankita, kun samat tulot saa ilman. OAJ:n puheenjohtajan palkkaan ne jäsenrahat menevät. Sillä tavalla ne kai ovat tulonhankintaa, tosin vain yhdelle.
Järkevämpää kuin, kuin se että OAJ:n jäsenmaksun vähentäminen on sallittua verotuksessa, olisi että pankkiireille hyväksyttäisiin vähennyksinä pursiseuran ja pörssiklubin jäsenmaksut. Kummassakin paikassa he tapaavat asiakkaitaan, jollaisia tapaamisia pankkiiripiireissä kutustaan tulonhankkimiseksi. Pankkiiriliikkeiden asiakkaathan ne tulot tuovat pankkiiriliikkeisiin. Ja saattavat pankkiirit törmätä golf-kerhollakin asiakkaisiinsa. Pannaan tasapuolisuuden nimissä nekin jäsenmaksut vähennysten joukkoon.