Pienessä konepajassa Yrjö Yrittäjä ja Seppo Sorvari keskustelivat palkankorotuksesta. Koska konepajalla meni kohtuullisesti ja Seppo oli oiva sorvari, Yrjö ehdotti Sepolle kolmen sadan euron korotusta kuukausipalkkaan. Toki Seppo olisi halunnut enemmänkin, mutta päätti kuitenkin tyytyä korotukseen. Kummatkin olivat hetken aikaa tyytyväisiä.
Kun seuraava palkkapäivä koitti, Seppo Sorvari oli pettynyt. Yrjö Yrittäjän lupaamasta kolmensadan euron korotuksesta ilmestyi tilille vain satanen. Seppo päätti kuitenkin odottaa seuraavaan palkkapäivään, ennen kuin menee puhumaan asiasta Yrjölle. Jos vaikka palkanlaskennassa oli tapahtunut virhe.
Yrjö puolestaan katsoi firman edellisen kuun tulosta ja huomasi tuloksen pudonneen viidelläsadalla eurolla. Käytyään läpi laskelman Yrjö huomasi, että Sepolle luvattu kolmesataa oli maksanut firmalle viisisataa euroa. Sen verran joutuu yrittäjä maksamaan sivukuluineen kolmen sadan euron korotuksesta.
Kun Seppo varovasti kertoi Yrjölle, että hiukan ihmetyttää, kuka hänelle luvatusta kolmesta sadasta on vienyt sen kaksisataa, Yrjö puolestaan kertoi, että kolmesataa tuli maksamaan hänelle viisisataa. Jolloin Yrjö ja Seppo ryhtyivät yhdessä ihmettelemään vielä ankarammin, mihin se neljäsataa hukkui.
Koska konepaja oli pieni ja Seppo ja Yrjö kavereita, niin Seppo kysyi Yrjöltä, että pajonkos sinun pitää lisätä myyntiä, jotta pystyt maksamaan minulle sen kolmesataa. Siis vaikka minä saan siitä vain satasen. Yrjö laski nopeasti, että kahdenkymmenen prosentin myyntikatteella ja kun pannaan arvonlisäverot päälle, likemmäs parilla tonnilla enemmän pitää tavaraa mennä kuukaudessa ulos pajan ovesta, jotta tulos pysyy ennallaan. Sepon otsa meni kurttuun, aika hemmetin paljon ahkerammin pitäisi hänen painaa, jotta Yrjöllä olisi varaa myös tulevaisuudessa korottaa hänen palkkaansa.
Seppo mietti myös työtovereitaan. Jos kolmensadan korotus merkitsee kaikkien kohdalta sitä, että Yrjön pitää myydä parilla tonnilla enemmän, niin laulu loppuu lyhyeen. Niinpä Seppo keräsi pojat kokoon ja kertoi miettineensä, ettei Yrjö varmaan huvikseen Pajaa pyöritä. Joten palkankorotusten pitää olla suhteessa Pajan liikevaihdon kasvuun. Pojat olivat alkuun eri mieltä, mutta kun Seppo piirsi tussilla taululle sen, miten palkkaraha katoaa matkalla Yrjöltä heille, he ymmärsivät. Kaksi kolmasosaa heidän saamistaan palkankorotuksista menee muiden kukkaroihin. Kyllähän jokainen silloin ymmärsi, ettei Yrjöllä ole varaa antaa palkankorotuksia muille kuin omille työntekijöilleen. Ei ainakaan niin, että muuta saavat kaksi kertaa isomman korotuksen kuin Yrjön palveluksessa olevat.
Seuraavissa vaaleissa vasemmistolaisia ehdokkaita ei siinä kylässä eduskuntaan äänestetty ja seuraavissa kunnallisvaaleissakin valtuustoon äänestettiin porvarienemmistö. Sen verran itsekkäitä olivat Yrjö Yrittäjän duunarit.