Reaalimaailman karuus

Vaikka Suomessa työtulojen verotus on OECD maiden ankarimmasta päästä, julkinen sektori (valtio ja kunnat) velkaantuu silti koko ajan. Koska verotus on jo äärirajoilla, velkaantumisen taittumiselle on pikaisesti löydettävä joku muu keino, kuin jatkuva verojen kiristäminen.

Jos julkinen sektori olisi yritys, niin johto ryhtyisi välittömästi pienentämään menoja. Mutta kun päätöksiä tekevät poliitikot, se ei sovi heille. Eipä tietenkään, koska he ovat päässet valtaan nimenomaan sillä, että he ovat luvanneet kasvattaa menoja. 

Kun veroja ei voida kansantaloutta vahingoittamatta enää korottaa, eivätkä poliitikot suostu pienentämään menoja, ratkaisuksi jää vain se, että entistä useampi suomalainen kävisi töissä. Silloinhan veroja kertyisi enemmän veroja korottamatta, koska veronmaksajia olisi enemmän. 

Muutama kansanedustaja onkin ymmärtänyt tämän, mutta vain puoliksi. He luulevat, että verotulot lisääntyvät, kun palkataan lisää väkeä julkiselle puolelle. Olisi hyvä, jos ymmärtäisivät, että verotulot kyllä lisääntyvät, mutta samalla menot kasvavat tuplavauhdilla. Julkisen sektorin paisuttaminen siis vain kiihdyttää velanoton tahtia.

Toisella tavalla ilmaistuna, jokaista julkisen sektorin työntekijää kohden Suomessa on enää jäljellä vain 2,7 yksityisen sektorin työntekijää. Terveessä kansantaloudessa suhdeluvun pitäisi olla lähempänä viittä. 

Kun yksityisen sektorin, ainoan todellisen nettoveronmaksajan, palveluksessa on vain vajaa kaksi miljoonaa työntekijää, se tarkoittaa myös sitä, että vajaa neljäkymmentä prosenttia kansalaisista maksaa kaikki tämän yhteiskunnan menot. Muille kuin maamme hallitukselle on selvää, ettei tämä voi jatkua. Terveessä yhteiskunnassa suhdeluku on niin, että yksityisellä sektorilla on töissä kansalaisten enemmistö, ei vähemmistö.

Jotta pääsisimme terveeseen yhteiskunnan johtavalle polulle, pitäisi hallituksen tukea yritystemme menestystä. Yksinkertaisin tapa tehdä niin, olisi yhteisöveron laskeminen ja palkan sivukulujen pienentäminen. Sillä tavalla yrityksiin kertyisi sitä tarvittavaa varallisuuttaa, jolla ne pystyisivät rahoittamaan kasvuaan. Ilman voitollisesti kasvavia yrityksiä maahan ei synny myöskään verokertymää kasvattavia uusia yksityisiä työpaikkoja. Ja sekin olisi hyvä ymmärtää, että elleivät yrityksemme kasva nopeammin kuin ne pystyvät kasvattamaan tuottavuuttaan, uusia työpaikkoja ei myöskään synny. Siksi maamme hallituksen ykköstavoitteen tulisi olla edesauttaa kaikin keinoin yksityisiä yrityksiämme kasvamaan tuottavuuden kasvua nopeammin. Se on ainoa kestävä tapa saada maan velkaantuminen loppumaan.

Olemme mielestäni lapillemme sen velkaa, että emme enää kasvata eurollakaan heidän maksettavakseen jäävää julkista velkaa, vaan teemme kaikkemme, että se pienenee tulevina vuosina.