Ilo sen on pienikin ilo. Joten iloitaan siitä, että bruttokansantuote kasvoi viime neljänneksellä, kun sitä verrataan edellisen vuoden samaan jaksoon.
Mutta aivan holtittomaan juhlimiseen ei kuitenkaan ole syytä, vaikka verovaroin ylläpidetty YLE onkin jo aloittanut ammattiyhdistyksien pyynnöstä palkankorotuspropagandan. Tarkemmin ottaen julkisen sektorin palkankorotuksien pohjustamisen. Pasilasta toitotetaan joka illan uutisissa myös sitä, että maassa on työvoimapula. Tosin vain ravintoloissa, mutta mistä muualta toimittajat talousosaamisensa hankkisivat, kuin baaritiskeiltä. Vanha journalistien ohje toteaakin, että faktat vain pilaavat yleensä hyvän jutun ja mehevän otsikon.
Rehellinen toimittaja vertaisi tämän vuoden bruttokansantuotetta muutaman vuoden takaiseen. Saavutamme hyvässä lykyssä reaaliarvoltaan tänä vuonna tuon entisen tason. Eli muutamat vuodet on painettu nollakasvua. Kun palkat ovat samaan aikaan nousseet, se tarkoittaa sitä, että kilpailukykymme on rapautunut. Se ei hyvää lupaa vientivetoiselle kansakunnalle.
Sekin kannattaisi toimittajien pitää mielessä, että julkishallinto otti viime vuonna velkaa yli viisitoista miljardia euroa. Toisella tavalla ilmaistuna se tarkoittaa sitä, että bruttokansantuotetta kasvatettiin velkarahalla. Jos tuo velkarahan osuus poistettaisiin, bruttokansantuote olisi romahtanut todella rumasti. Rehellinen toimittaja ottaisikin selville, mikä olisi ollut viime vuonna bruttokansantuote siinä tapauksessa, jos helikopterista ei olisi levitetty kansalaisille noita miljardeja. Inhorehellinen toimittaja laskisi myös, paljonko kansantuote supistuu tulevina vuosina, kun tuota velkaa ryhdytään maksamaan takaisin. Jos velka maksettaisiin takaisin kahdessakymmenessä vuodessa, se pudottaisi bruttokansantuotetta noin viidellä prosentilla noiden vuosien aikana. Ai niin, toiset viisi prosenttia tulisi pudotusta vielä lisää siitä, ettei kansantuotetta enää ylläpidettäisi velkarahalla.
Tekisi mieli syyttää Marinin hallitusta holtittomasta taloudenpidosta. Mutta se ei olisi oikeudenmukaista. Samalla holtittomalla tavalla myös edelliset hallituksemme ovat toheloineet. Pelottavinta on kuitenkin, ettei hallitus pysty toheloimaan ilman kahdensadan kansanedustajan myötävaikutusta. Eduskunnassa se budjetti lyödään lukkoon, ei Valtioneuvoston linnassa.
Ikävintä tässä hullunpyörässä on kuitenkin se, että eduskunta tuhoaa lastemme tulevaisuutta. Jokainen laskutaitoinen ymmärtää, että jossain vaiheessa (kun emme saa enää velkaa ulkomailta) on pakko leikata julkisia menoja ja samalla kiristää tuntuvasti työtulojen verotusta. Kehtaako yksikään kansaedustaja katsoa omia lapsiaan silmiin ja kertoa, että tuli tuhlatuksi teidän rahanne.