Itäisen naapurin käytös on herättänyt taas keskustelun Natoon liittymisestä. Ikävä kyllä keskustelu on edelleen eipäs-juupas asteella. Koska päätös on iso, se pitää tehdä harkiten. Liittymisellä olisi sekä positiivisia, että myös negatiivisia seurauksia. Niin kuin kaikilla päätöksillä tuppaa olemaan.
Jotta päätös voidaan tehdä rationaalisesti, sen seuraukset tulee arvioida. Pitäisi listata päätöksen plussat ja miinukset. Harvoin on mahdollisuus tehdä päätös, josta on vain positiivisia seurauksia. Jotta päätöksen analysointi olisi mahdollisimman neutraali, analyysin tekijän tulisi olla myös mahdollisimman neutraali. Ja tietenkin myös hyvin asioita ymmärtävä.
Siksi hallituksen kannattaisi nimittää selvityshenkilö tekemään tuo analyysi. Ei mitään poliittisesti koottua huutosakkia, vaan yksi henkilö. Kun hänen tekemänsä selvitys on valmis, se tulisi julkistaa. Sillä tavalla kansalaisille tarjoutuisi mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä faktojen perusteella.
Kun kansalaisilla ja maan hallituksella on käytettävissä samat tiedot, asiasta voitaisiin järjestää kansanäänestys, jos hallituksen rohkeus ei riitä tekemään päätöstä. Se, että hallitus ei tee tässä tilanteessa minkäänlaista päätöstä, on myös päätös. Ja se osoittaisi sen, että hallitus on pelkuri. Tekemättä jättäminen on yhtä iso asia, kuin tekeminen.
Sen esiliinan alle ei myöskään kannata piiloutua, että päätös pitäisi tehdä samaan aikaan Ruotsin kanssa. Viime sotiin perehtyneet tietävät, kuinka paljon meidän kannattaa ruotsalaisiin luottaa.
Demokratiassa kansanedustajat ja hallitus ovat vastuussa maan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta. Se edellyttää päätöksiä. Natoon liittyminen, tai se ettei liitytä, ovat kummatkin päätöksiä. Hallituksen pitää tehdä jompi kumpi päätös ja kertoa se kansalaisille. Kukaan muu ei sitä päätöstä voi heidän puolestaan tehdä.