Venäläiset ovat arokansaa. Se johtuu siitä, ettei Venäjällä ole luonnon merkkaamia rajoja muualle kuin pohjoiseen. Niiden puute tekee kansasta epäluuloisen. Jota epäluuloa Putin käyttää taiten hyväksi. Länsi kuulemma uhkaa Venäjää, jonka väitteen venäläiset uskovat. Ne, jotka ovat käyneet Venäjällä, ovat tosin sitä mieltä, ettei itään päin kannata hyökkäillä ainakaan rikkauksien toivossa. Ainakaan Moskovan länsipuolella saaliiksi ei koidu kovin kummoista. Rapistuvia rakennuksia ja vanhanaikaisia tehtaita.
Kun Venäjällä ei ole vapaata tiedonvälistystä, Kremlin kellokkaat yrittävät saada kansan uskomaan, että Ukrainanlaiset ovat fasisteja. Historiaan perehtyneet saattavat olla toista mieltä. Ukrainalaisilla ei ole kovin ruusuisia muistoja siitä, kun fasistit viimeksi vierailivat siellä. Putinin käytöstä selittää parhaiten se, että on omat asiat ovat kenossa, kannattaa keksiä ulkoinen vihollinen. Se että ukrainalaiset jollain tavalla uhkaisivat Venäjää tarkoittaisi sitä, että Venäjän asevoimat ovat täysin kyvyttömät. Tai sitä, että yksi ukrainalainen vastaa kolmea venäläistä.
Venäjän ongelma on se, ettei se ole oikeusvaltio. Jonka johdosta kansalaisten luottamus yhteiskunnan lailliseen toimintaan on olematonta. Maasta puuttuu muun muassa luotettava kiinteistörekisteri. Sen seurauksena kukaan ei voi olla varma siitä, että hänen talonsa on hänen omistamallaan tontilla. Varmuutta ei ole myöskään siitä, että omistat asuntosi siinä kerrostalosta, jossa asut. Kun niistä ei ole varmuutta, niitä ei voi käyttää myöskään lainojen vakuutena. Varmin tapa huolehtia omaisuudestaan onkin se, että pidät ruplat patjasi alla.
Omistuksen olematon oikeusturva, tai tarkemmin ilmaistuna sen täydellinen puute, saa aikaan sen, ettei maahan synnyt yksityisiä pieniä yrityksiä. Ja koska niitä ei synny, maa ei myöskään vaurastu. Tai vaurastuvathan siellä jotkut. Mutta se ei nosta kansan elintasoa, koska rikastuneetkaan eivät luota olemattomaan omaisuuden suojaan ja riittävästi rikastuttuaan siirtävät omaisuutensa madollisimman pian maasta pois.
Meillä on 1 300 kilometrin rajaviivaa itään. Ja rajan takana asiat ovat menossa huonompaan ja huonompaan suuntaan. Koska maantieteelle emme mahda mitään, meidän on elettävä aina vain ärsyyntyneempi Venäjän karhu naapurissamme. Nöyristelyyn ei ole syytä, mutta ärsyttääkään ei kannata.
Elintasoero Suomen ja Venäjän välillä tulee seuraavina vuosikymmeninä kasvamaan entisestään ja kiihtyvällä vauhdilla. Se voi johtaa siihen, että yhä useampi länsi-Venäjällä asuva ryhtyy miettimään Suomeen muuttoa. Sitä pitäisin suurempana uhkana meille, kuin sitä että tänne tullaan tankilla. Eikä siihen auta Natoon liittyminen. Siihen meidän täytyy löytää ratkaisu omin voimin.