Biljardia miljardeilla

Kun vaalit lähestyvät, lupaukset kovenevat. Ja kuten on aivan luonnollista, oppositiossa olleet puolueet lupaavat reilusti enemmän, kuin hallituksessa istuneet. Sellainen pikkuasia kuin se, että nyt istuva hallitus sai nauttia noususuhdanteesta ja tuleva joutuu luovimaan matalasuhdanteessa, ei päätä palella. Vaikka kyllä pitäisi. Kun noususuhdanteessakin jouduttiin ottamaan velkaa menojen kattamiseksi, niin millä matematiikalla joku uskaltaa luvata menojen kasvattamista laskusuhdanteessa? Mutta kai se on niin kuin eräs kokenut poliitikko minua opetti. Totuus politiikassa on pahasta.

Kun poliitikoille ei matematiikka tunnu olevan vahvinta osaamista, ehdotan että kaikki menolisäykset kerrottaisiin tulevaisuudessa virtasina eikä euroina. Tämä uusi yhteiskunnallinen yksikkö virtanen, on mediaanituloisen suomalaisen vuoden aikana maksamien verojen summa. Jos sen haluaa ilmaista edelleen euroina, se on noin kymmenentuhatta. Eli yksi miljoona on sata virtasta. Viidenkymmenen miljoonan menojen lisäystä varten pitäisi löytyä viisituhatta Virtasta, jotka eivät halua yhteiskunnalta muuta, kuin ilon maksaa se lupaus. Miljardilla jos joku lupaa lisää jotain, se tarkoittaa, että uudet satatuhatta Virtasta liittyy niiden iloisten veronmaksajien joukkoon, jotka eivät saa yhteiskunnalta muuta palvelua, kuin katteettomien vaalilupausten maksamisen ilon.

Valtion velan korot ovat tällä hetkellä noin puolitoista miljardia. Virtasina ilmaistuna sadan viidenkymmenentuhannen Virtasen maksamat verot menevät niihin. Jos hyvinvointiyhteiskunnan palveluista ollaan huolissaan, korkosummaa pitäisi saada alas ei ylöspäin. Silloin saataisiin Virtasille muutakin hyvinvointipalvelua, kuin sitä koronmaksua.

Yksikään poliitikko ei uskalla kertoa, että hän ja hänen puolueensa aikovat kiristää keskituloisten verotusta, jos valtaan pääsevät. Siksi kaikki puolueet ovat keksineet oman äänestäjiä hämäävän sanansa korotuksille. Vasemmalla laidalla höpistään veropohjan tiivistämisestä, vihreät haluavat verottaa ympäristöä ja oikealla mukistaan verotuksen painopisteen siirtämisestä kulutukseen. Höpönlöpön. Keskitulo Virtaselle ne kaikki tarkoittavat verotuksen kiristämistä ja nettopalkan pienenemistä. Vero on veroa riippumatta siitä, millä nimellä sitä kutsutaan.

Sille, että järkeistetään valtion nykyistä rahankäyttöä, ei yksikään puolue ole keksinyt muuta sanaa kuin leikkaus. Joka osoittaa poliitikkojen kyvyttömyyttä hoitaa yhteisiä rahojamme. Ei holtittoman rahankäytön lopettaminen ole leikkaamista. Se on järkevää taloudenpitoa. Eikä sekään ole leikkaamista, että lopetetaan joku turha puuhastelu, josta ei ole hyötyä kansalaisille.

Niinpä kansantaloutemme kärsii jatkossakin siitä, etteivät poliitikkomme osaa tai eivät halua hoitaa yhteisiä asioitamme järkevämmin. Järkevän taloudenpidon sijasta joka asian hoitamiseen halutaan lisää. Halutaan, vaikka nykyisilläkin rahoilla saataisiin enemmän aikaiseksi. Jos joku viitsisi katsoa perään, että hommia hoidetaan tolkulla.

 

 

 

Parasta sosiaaliturvaa

Poliitikoilla on paha tapa seota puheissaan lillukanvarsiin. Sen lisäksi he ovat usein yhden konstin taikureita. Eli uskovat itse, tai ainakin uskottelevat muille, että maailma muuttuu paremmaksi, kun väännetään yksi vipu heidän mieleiseensä asentoon. Ikävä kyllä niin ei ole. Kun yhtä vipua vääntää, muut vivut ovat siihen nähden kaikki uudessa asennossa. Eli summa summarum, vaikka hyvää tarkoittaisivatkin, saattaa lopputulos olla alkutilannetta huonompi. Joka johtuu siitä, että ihmiset ovat kaikki onnettomia omalla tavallaan. Mutta vaikka universaalia onnen vipua ei ole olemassa, maailmaa kannattaa silti yrittää vivuta oikoisemmaksi.

Perustavaa laatua oleva valinta on seuraava. Uskooko siihen, että tavoitteena on muuttaa yhteiskuntaa siihen suuntaan, että mahdollisimman moni terve ja työikäinen pystyy tulemaan toimeen omillaan. Vai uskooko siihen, että mahdollisimman monelle heistä on tarjottava toimeentulo yhteiskunnan jakamalla tuella. Jos hienojakoisemmin haluaa asiaa tarkastella uskonkappaleissa on myös se ero, kuinka moni työssäkäyvistä saa palkkansa muilta kerätyistä verorahoista ja moniko vapailla markkinoilla toimivilta yksityisiltä yrityksiltä. Karkeasti tarkastellen asian harkintaa auttaa se, että yksi verovaroin palkattu henkilö kuluttaa kokonaan kahdelta yksityisellä sektorilla työskentelevän palkasta perityt verot. Eli jokaisen uuden virkamiehen palkkaamiseen tarvitsee ensin luoda kaksi uutta yksityisen sektorin työpaikkaa. Joka tuntuu usein unohtuvan, kun poliitikot ehdottavat uusien virkojen perustamista.

Verotus ei myöskään ole reaalimaailmasta irrallinen asia. Mitä useampi tulee toimeen omillaan, sitä harvemmalle on tarve kerätä almuja. Ja mitä harvemmalle niitä almuja kerätään, sitä suuremman osan saat pitää palkastasi. Työllisyysaste on nykyisen hallituksen aikana noussut. Siitä heille kiitos. Kiitos siitä huolimatta, että ovat saaneet vetoapua kansainvälisen talouden piristymisestä. Toivottavasti seuraava hallitus saa luoduksi yhtä monta uutta työpaikkaa. Ainakin sen pitäisi olla seuraavankin hallituksen tavoite.

Ymmärrän toki, etteivät poliitikot luo uusia yksityisiä työpaikkoja. Mutta he voivat vaikeuttaa niiden luomista. Jos, niin kuin väitetään, politiikka on yhteisten asioiden hoitamista, niin silloin puolueesta riippumatta edustajamme ponnistelevat uusien työpaikkojen eteen. Ikäväkseni en ole löytänyt yhdenkään puolueen vaaliohjelmista enkä ehdokasasettelun kellokkaiden puheissa lupausta moisesta. Enemmän niissä luvataan jakaa lisää rahaa ja haukutaan kilpailevia puolueita.

En tarkemmin tunne eri puolueiden syvimpiä ideologisia tavoitteita, mutta arvelen kuitenkin ettei kovin monen puolueen ideologiana ole työpaikkojen tuhoaminen. ei ainakaan niin, että sitä ääneen sanottaisiin. Optimistina toivon, että vaalikeskusteluissa otettaisiin kantaa siihen, mitä vipuja vääntämällä Suomeen syntyisi niitä kaivattuja yksityisiä työpaikkoja. Siinä varmaan on eroja, mihin vipuun kukin puolue haluaisi ensimmäiseksi tarttua.

Jään odottamaan, että edes yksi media ottaisi työpaikkojen luomisen teemaksi niihin ”suuriin vaalitentteihinsä”. Vai onko niin, että media samoilee mieluummin niissä samoissa lillukanvarsissa?

 

 

Joulupukki, Tarzan ja Mustanaamio

Jotkut aikuiset uskovat, että Joulupukki on olemassa ja asuu Korvatunturilla ja Mustanaamio asuu Tarzanin kaverina Afrikassa. Ei siinä mitään, hyvä kun on lapsenuskoa. Mutta se ihmetyttää, että vasemmistopoliitikot uskovat, että Suomessa asuu niin runsas joukko hyvätuloisia, joita voisi verottaa raskaammin. Voisi, vaikka Suomessa on jo nyt Euroopan kirein progressio. Vielä oudompaa on se, ettei yksikään toimittaja vaivaudu kysymään vasemmistokellokkailta, että paljonko pitää tienata, jotta päätyisi sinne hyvätuloisten joukkoon.

Minuutin tutkivalla journalismilla luvut selviäisivät. Suomessa on 140 000 ihmistä, jotka saavat palkkaa yli seitsemän ja puoli tuhatta euroa kuukaudessa. Jos kaikilta heiltä viedään sata prosenttia palkasta veroina, se lisäisi valtion verotuloja viitisen miljardia. Joka on suunnilleen se summa, jonka valtio ottaa velkaa joka vuosi. Uutta jakovaraa ei siis syntyisi edes sillä tempulla. Ja vaikka niin tehtäisiin, julkinen sektorin velkaantuisi edelleen, sillä myös joukko kuntia elää velaksi. Se on sitten toinen asia, moniko osaava ja ahkera pakkaisi laukkunsa hieman ennen kuin koko palkka viedään veroina. Arvelisin, että noin 140 000 osaavaa ja ahkeraa muuttaja lähtisi.

Mutta vasemmiston logiikalla ei hätää. Maahan jää uusi hyvätuloisten ryhmä. Nyt siihen pääsee jo viiden ja puolen tuhannen kuukausituloilla. Heitä on noin 180 000. Mutta nyt ei enää riitä, että heiltä viedään kaikki tulot. Siksi veroja on kiristettävä myös niiltä, jotka tienaavat yli neljä ja puoli tuhatta euroa kuukaudessa. Eli ei kun sata prosenttia heillekin. Jo alkaa julkinen talous olla tasapainossa.

Median pitäisi olla vallan vahtikoiria. Mutta milläs olet, jos oma kuono on vahdittavan hännän alla? Siksi poliitikot voivat Suomessa puhua mitä lystäävät, ilman että kukaan tekee puheille reality chekiä. Ei siis ole äänestäjien vika, että meillä on ja tulee olemaan osaamaton eduskunta ja osaamaton hallitus. Kansantalouden ja politiikan tervehdyttäminen alkaa vasta silloin, kun maahan saadaan ammattitaitoinen ja poliitikkojen suopeudesta riippumaton media. Sitä odotellessa naputtelen edelleen tylsiä faktoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Insinöörin SOTE ratkaisu

Kun on aikoinaan opiskellut vain insinööriksi, ei osaa ajatella asioita hienosti ja isosti. Joten nyt kaatuneen SOTE-ratkaisun rakentaisin koko lailla uusiki. En miettien sitä, minkälaisia hallintovirkoja sen varjolla voisi eri puolueille tarjota, vaan yksinkertaisesti ajatellen miten hyvää hoitoa saisi mahdollisimman taloudellisesti mahdollisimman monelle.

Nykytilanne on sellainen, että maassamme on raskas terveydenhoito hyvällä ja osaavalla tasolla. Eikä akuutin raskaan hoidon kohdalla taida olla isommin jonojakaan. Enemmän valitetaan sitä, että terveyskeskuksiin ja kevyempään terveydenhoitoon on jonoja.

Kun insinöörinkin pitää miettiä rahaa, niin lähdetään hoitoon tarvittavista laitteista. Kun magneettikuvauslaite maksaa satoja tuhansia on selvää, ettei sellaisen hankkimiseen jokaiseen kirkonkylään ole varaa millään ilveellä. Siksi kuntien kannattaa sopia keskenään, että hankitaan kalliimmat laitteet kimpassa. Riitaahan siitä tietenkin tulee, että mihin kuntaan ne pannaan, mutta sopu varmaan löytyy ennen seuraavia kunnallisvaaleja. Semmoisia valtuutettuja kun ei kannata niihin äänestää, joiden mielestä on parempi vaihtoehto, ettei laitetta ole lainkaan olemassa, kuin että kimppalaite sijaitsee naapurikunnassa. Henkilökunnan kanssa taitaa olla hieman samalla tavalla. Että olisi parempi, kun olisi muutamalla kunnalla yhteinen pooli osaajia. Silloin ei tarvitse joka kunnan erikseen pohtia niitä sijaisia, jos omille sattuu sairauspäiviä.

Terveyskeskusten jonot saadaan isommissa kunnissa pienenemään sillä, että nostetaan yksityislääkärin laskujen Kela-korvaukset kahteenkymmeneenviiteen prosenttiin. Sillä konstilla yhä useampi käy yksityisellä asemalla hoitamassa vaivojaan. Niin tavalla säästyy myös rahaa, sillä ahneinkaan lääkäriasema ei veloita asiakkaitaan niin rutkasti, etteikö julkinen puoli silti säästäisi. Sillä maksaahan se lääkärikäynti julkisellakin puolella jotain. Ja maksaa taatusti enemmän, kuin neljänneksen siitä sen yksityispuolen laskuttamasta summasta.

 

Kela-korvausten nostaminen lisäisi myös terveydenhoitoon kansantaloudessa käytettävää rahaa, jonka luulisi olevan hyvä asia. Jokainen, joka sen korvauksen innoittamana käy yksityisellä puolella, maksaa silti oman osuutensa veroina julkiselle puolelle. Kuka keksii jonkun muun mallin, jolla terveydenhuollon käytössä olevat rahat kasvavat ilman veronkorotuksia?

 

Tasa-arvokin paranee, kun ne, jotka eivät pysty tai halua käyttää omaa rahaa käymällä yksityisillä lääkäreillä, pääsevät nopeammin vastaanotolle ja rahallisiakin resursseja on asiakasta kohden käytettävissä enemmän. Eikä tarvitse edes kysyä perustuslakivaliokunnalta mielipidettä. Tuskin on perustuslain vastaista tarjota pienituloisille nopeampaa ja parempaa palvelua.

 

 

 

 

 

 

Äänestä lapsillesi mahdollisuus asua Suomessa?

Jos katsoo millaiset maat ovat menestyneet viimeisten vuosikymmenien saatossa, niistä löytää yhteisiä piirteitä. Ensinnäkin niissä on raudanluja omaisuuden suoja. Toiseksi niissä on loiva tuloveron progressio. Kolmanneksi niissä on vahva yksityinen yrityssektori. Kolmanneksi niissä on ahkera ja osaava kansa. Neljänneksi niissä ammattiyhdistys ei koe yrityksiä vihollisiksi, vaan yhteiskumppaneiksi. Josta syystä eivät yrityksetkään koe ammattiyhdistystä vihollisena, vaan kumppanina. Viidenneksi niissä on vastuulliset ja aikuismaisesti käyttäytyvät kansanedustajat.

Jos taas katsoo, mitkä maat ovat ajaneet itsensä kuralle, niistäkin löytää yhteisiä piirteitä. Kommunismi tuhosi naapurin talouden, vaikka maa on pullollaan luonnonrikkauksia. Sosialismi tuhosi Venezuelan, vaikka sieltäkin löytyy öljyä mielin määrin. Eli mitä enemmän maan politiikka on tai on ollut kallellaan vasemmalle, sitä liukkaampi on alamäki.

Meiltä puuttuvat kaikki nuo menestymisen edellytykset. Eikä vaaliohjelmista päätellen millään puolueella ole aikomustakaan parantaa tilannetta. Kun kuitenkin arvelen, että puolueet ovat tehneet kotiläksynsä, niin taitaa olla niin, etteivät äänestäjät halua maamme menestyvän. Joka on murheellista. Ei niinkään ikäluokkani osalta, vaan lapsiemme ja lastenlapsiemme osalta. Miksi suomalaiset eivät halua parempaa tulevaisuutta lapsilleen? Eikö kukaan usko, että hänen lapsensa ovat kyvykkäitä ja ahkeria kun he astuvat työelämään.

Maailma toimii yksinkertaisesti. Osaavalle ja ahkeralle maksetaan kaikkialla parempaa palkkaa kuin laiskalle ja osaamattomalle. Ei se mitään tasa-arvoa ole, että valtio ottaa osaavan palkasta osan ja antaa sen osaamattomalle. Ketä sellainen kannustaa hankkimaan osaamista? Eikä sitäkään kannattaisi valtion toimin tärvellä, että työssäkäyvällä on korkeampi elintaso kuin työtä tekemättömällä. Jyrkkä progressio on se todellinen kannustinloukku, joka pitää purkaa. Ei minun tai ikätovereideni, vaan nuorisomme takia. Hyvinvointivaltio ei todellakaan tarkoita sitä, että laiskalla ja ahkeralla pitää olla sama elintaso. Eikä verotuksen tarkoitus ole tasata tuloeroja. Ellei tavoitteena ole tasata osaamiseroja. Joka vaatisi kansallisen lobotomiaohjelman, jolla avulla kaikista saataisiin tyhmiä.

Nykyinen politiikka on johtanut siihen, että maasta pakenee kymmenen tuhatta ahkeraa ja älykästä joka vuosi. Jos uskot, että lapsillasi on älliä ja tarmoa, etkä halua ajaa heitä maasta pois, äänestä niitä, jotka lupaavat madaltaa veroprogressiota. Jos tiedät, etteivät lapsesi pärjää työelämässä, äänestä ketä tahansa nykyisistä edustajista jatkoon. Jos sinulla ei ole lapsia, on samantekevää ketä äänestät. Valtio saa lisää velkaa sen ajan, kun sinulla on elinvuosia jäljellä.

 

Vaalien ainoa valinta

Melkein kaikki puolueet ovat julkistaneet vaaliohjelmansa. Yhteistä niille on, ettei niissä puututa millään tavalla vaalien tärkeimpään kysymykseen. Eli siihen, mistä me kansalaiset vaaleissa todella äänestämme. Me nimittäin äänestämme siitä, kiristetäänkö keskituloisen työssäkäyvän kansalaisen verotusta, vai säilyykö se nykyisellä tasollaan. Sellaista vaihtoehtoa ikävä kyllä ei ole, että keskituloisten palkansaajien verotusta voitaisiin keventää. Ennallaan pitämisessäkin on urakkaa. Ja jos joku puolue lupaa euronkaan korotuksia tulonsiirtoihin tai mihin muuhun tahansa kohteeseen, se tarkoittaa verotuksen kiristämistä. Eli kun menet koppiin, harkitse tarkkaan haluatko kiristää tavallisen Virtasen verotusta.

Voi tosin olla, että Virtasen verotusta joudutaan kiristämään, vaikkei yksikään puolue lupaisi lisää mannaa äänestäjille. Valtion tilanne on se, että menoja on edelleen enemmän kuin tuloja. Ja vuonna 2020 tilanne on edelleen sama, ellei jopa hieman huonompi. Julkiset menot kasvavat, sillä niistä merkittävä osa menee palkkoihin. Eli jos julkisen sektorin henkilökunta saa palkankorotuksen, se lisää julkisen sektorin menoja ja verotus kiristyy. Asia on yksityisellä päinvastoin. Jos yksityisellä sektorilla annetaan työntekijöille palkankorotus, se kasvattaa julkisen sektorin verotuloja, eikä verotusta tarvitse kiristää.

Kahden prosentin kansantuotteen kasvu tuottaa valtiolle vaajaan miljardin. Eli kasvun pitäisi olla vuonna 2020 lähempänä kuutta prosenttia, jotta meidän ei tarvitsisi ottaa ensi vuonna lisää velkaa. Ei taida onnistua. Jos me haluaisimme pienentää tähän mennessä meille kertynyttä julkista velkaa edes hieman, kasvun pitäisi olla vuosittain kuuden prosentin tasolla koko seuraavan vaalikauden. Älkää unta nähkö. Kun siihen lisätään se, että työmarkkinoilta poistuu suurempi ikäluokka kuin sinne astuu, sekin pienentää verotuloja. Eläkkeet kun ovat pienempiä kuin eläkkeelle siirtyneiden palkat.

Itse asiassa ainoa ratkaisu, jolla voidaan pienentää valtion velanottoa ilman rajuja leikkauksia, on yksityisen sektorin työpaikkojen raju kasvu. Sillä tavalla voidaan lisätä verotuloja ja pienentää tulonsiirtojen tarvetta. Julkisen sektorin työpaikkojen lisääminen sen sijaan pienentää verokertymää, sillä ne palkat maksetaan verovaroin. Julkisen sektorin palkoista perityt verot palauttavat julkiselle sektorille vain osan maksetuista palkoista. Jos kahden desin maitolasista kaadetaan pois kaksi desiä ja kaadetaan ”veroina” takaisin yksi desi, niin lasissa on desi maitoa vähemmän.

Jotkut puolueet kertovat, ettei veroja tarvitse korottaa kuin hyvätuloisilta. Kyllä tarvitsee. Jokainen voi tykönään tarkistaa Verohallinnon sivuilta, minkälaisista tuloista pitäisi pidättää sata prosenttia, ettei julkinen sektori enää velkaantuisi. Melko moni keskituloinen Matti Meikäläinen nimittäin suivaantuisi, jos niin tehtäisiin.

Vaaleissa siis äänestät, joko veronkorotusten puolesta tai niitä vastaan. Nuorten kannattaisi äänestää vastaan, sillä heillä on edessään enemmän maksuvuosia.

Rankaisuyhteiskunta

Tulossa on tylsät eduskuntavaalit. Se johtuu siitä, että valitsijat ovat viisaampia kuin ehdokkaat. Äänestäjät nimittäin tietävät, että julkiset menot ovat roimasti julkisia tuloja suuremmat. Ja ymmärtävät myös sen, ettei Suomessa riitä loputtomiin niitä ”hyvätuloisia”, joiden verotusta kiristämällä muutama puolue aikoo vaalit voittaa. Vaikka matematiikka ei ole vaalilupauksia sorvattaessa kovassa huudossa, niin valitsijat osaavat laskea, että vaikka veroprosentti nostettaisiin sataan kaikille jotka tienaavat yli satatuhatta, julkinen sektori velkaantuisi edelleen.

Kun mikään puolue ei voi luvata uskottavasti äänestäjilleen lisää ilmaista rahaa, ne yrittävät harhauttaa äänestäjiä muilla aiheilla. Esimerkiksi ilmaston lämpeneminen on kovassa suosiossa. Tai siis sen estäminen verottamalla kansalaisia uusilla veroilla. Pientä logiikan puutetta tosin on siinä, ettei ilmaston lämpenemisen estämiseksi kerättyjä veroja käytetä ilmaston lämpenemisen estämiseen. Joka ei tunnu montaa poliitikkoa haittaavan. Todennäköisesti nekin rahat käytetään puoluetukien korottamiseen.

Siitäkään en ole kovin vakuuttunut, että Suomen eduskunta voi äänestää Syyrian olot sellaisiksi, että pakolaisuus sieltä loppuu. Vanhusten hoitokin taitaa olla kuntien vastuulla, joten sen pitäisi olla teemana kunnallisvaaleissa, ei eduskuntavaaleissa. Jos jossain kunnassa tarvitaan lisää rahaa hoidon saattamiseksi säädylliselle tasolle, ei siihen tarvita eduskuntaa. Kunnanvaltuusto voi päättää vaikka heti tarvittavasta veroäyrin korottamisesta.

Jokainen poliitikkojen ongelmaksi kokema asia yritetään nykyään ratkaista verottamalla jotain. Eli politiikkaa tehdään rankaisemalla kansalaisia mistä milloinkin. Jokainen jolla on omia lapsia tietää kuitenkin, että palkitseminen on rankaisemista parempi keino motivoida lapset käyttäytymään toivotulla tavalla. Ongelma onkin juuri siinä. Velkainen valtio ei voi palkita, se voi vain rangaista.

Nykyinen hallitus on yrittänyt ratkaista asiaa lisäämällä työpaikkoja. Joka onkin ainoa ratkaisu, joka auttaa pitkällä aikavälillä. Se tehoaa kahdella tavalla, pienentää tulonsiirtojen tarvetta ja lisää verotuloja. Politiikka on kuitenkin oma taiteenlajinsa. Hallituksessa istuvien puolueiden suosio laskee, vaikka työpaikkoja syntyy. Tuntuu siltä, että politiikassa rankaistaan onnistumisesta ja palkitaan epäonnistumisesta.

Kävi vaaleissa miten tahansa, seuraavankin hallituksen tärkein tavoite on edelleen uusien työpaikkojen lisääminen. Seuraavan hallituksen pitää palkita kaikkia niitä, jotka synnyttävät aidosti uusia työpaikkoja. Ja sekin olisi hyvä ymmärtää, ettei yritys ole aito yritys, jos se laskuttaa vain julkista sektoria. Ei uusia työpaikkoja niin synny, että joku tekee saman asian, joka aikaisemmin tehtiin julkisella puolella. Se on uusien työpaikkojen suhteen nollasummapeliä, jos sitäkään.

Kun puolueet eivät voi luvata kenellekään lisää ilmaista rahaa, lupaisivat vaaliohjelmissaan edes työpaikkoja.