Lapsia vihaavat kansanedustajat

Politiikka on yksinkertaisten oman edun tavoittelijoiden harrastus. Monikaan poliitikko ei ajattele isänmaan etua. Edelle ajaa oman valinnan varmistaminen seuraavissa vaaleissa ja myös oman puolueen menestys (jotta hallituksen ovikin saattaisi aueta omallakin kohdalla).

Siksi poliitikkojen ei tarvitse välittää niistä, jotka eivät äänestä seuraavissa valeissa. Joihin kuuluvat kaikki lapset ja nuoret. Siksi poliitikot eivät heistä välitä. Ei kannata, kun eivät saa äänestää minua.

Jotta aikuisille äänestäjille selviäisi, kuinka syvästi poliitikot, puolueesta riippumatta, vihaavat lapsia, käydään läpi muutamat luvut. Sodan jälkeen syntyneet ikäpolvet olivat kooltaan noin satatuhatta. Tänään lapsia syntyy siitä noin puolet.

Kaikissa julkisissa menoissa tulee ottaa huomioon se, että työssäkäyvien veronmaksajien lukumäärä puolittuu tulevaisuudessa. Joka toisella tavalla ilmaistuna tarkoittaa sitä, että tämän päivän nuorten ja lasten maksettavaksi tulevat verot tuplaantuvat.

Pelkästään sen luulisi riittävän poliitikoille syyksi siihen, että menoja on ryhdyttävä pikaisesti pienentämään. Mutta ei, puolueesta riippumatta poliitikot haluavat ostaa itselleen ääniä jakamalla rahaa aina joillekin uudelle ryhmälle.

Kun otetaan huomioon sekin, että tällä hetkellä poliitikot jakavat vuosittain myös velkarahaa, kellojen tulisi kilistä kuin tulipalon sattuessa. Päinvastoin kuin poliitikot väittävä, velat on maksettava takasin. Pelkästään tähän mennessä otettujen velkojen takaisinmaksu reilussa kymmenessä vuodessa tarkoitta sitä, että valtion veroja on kerättävä vuosittain kaksi kertaa nykyisten verojen määrä. Joka senkin olisi rehelliselle poliitikolle riittävä syy panna suu säkkiä myöten.

Tekosyyksi kelpaa mikä milloinkin. Nyt on selitysvuorossa korona. Kuulemme seuraavat kymmenen vuotta sydäntä särkeviä tarinoita siitä, miten korona-ajan lapset kärsivät koronan aiheuttamasta kurjuudesta. Niin kuin kuulimme yhdeksänkymmentäluvun laman lapsista.

Kummaa, ettei muissa pohjoismaissa ollut lama-ajan lapsia? Ja veikkaan, ettei niissä ole myöskään korona-ajan syrjään sysimiä lapsia. Josta syystä niissä ei myöskään maksateta nykyistä hyvinvointia tulevilla sukupolvilla, niin kuin Suomessa.

Jos meillä olisi asiansa osaava media, poliitikkomme eivät pystyisi ryöstämään lastemme säästöpossuja. Mutta koska poliitikkomme ovat ovelasti totuttaneet median elämään avustuksilla, niin eihän kukaan kritisoi niitä, eli poliitikkoja, jotka palkan maksavat. Vaikka maksaisivat siitä erilaisina tukina vain osan, eikä kokonaan, niin kuin Yleisradion toimittajille.

Niin kauan kuin meillä on hiljaiseksi ostettu media, emme saa poliitikkojamme kuriin. Joka on sääli, etenkin tämän päivän nuorten kohdalla. Siis niiden, joille tämä itsekkäiden poliitikkojemme harrastaman hölmöläisten peitonjatkon lasku lankeaa aikoinaan maksettavaksi.