Isokallio

Venäjällä osataan pelata shakkia. Siksi on outoa, että Putin on Ukrainassa ajautumassa pattitilanteeseen. Josta voi vetää kaksi johtopäätöstä. Sen, että Venäjän armeijan kyky on huomattavasti oletettua alhaisempi. Tai sen, että Venäjän sotilastiedustelun kyky on huomattavasti oletettua alhaisempi. 

Heikko menestys sotatoimissa ja läntisen maailman yhtenäisyys hyökkäyksen tuomitsemisessa saattaa saada Kremlissä aikaan primitiivireaktion. Onhan se suurvallalle häpeällistä, että maailmalle paljastuu, ettei se olekaan suurvalta. Siksi on vaikea arvioida, laajentaako Putin sotatoimiaan muihin maihin. Kaiken järjen mukaan hänen ei kannattaisi sitä tehdä, mutta eipä Ukrainaan hönkiminenkään kovin järkevältä vaikuta.  

Jos tilannetta arvioi nykyjohdon kannalta, käynnissä on fataali kasvojen menetys. Joka maskuliinisessa valtiossa on pahin mahdollinen virhe, johon sen johtaja voi sortua.  Lännen on turha toivoa, että Putin vetäytyisi. Tai että hän edes jäädyttäisi tilanteen nykyiselle tasolle. Hänen on pakko, kasvonsa säilyttääkseen, viedä hyökkäys loppuun saakka. Joka sekin on ongelma. Siis se, että hän ei edes taida tietää mitä loppuun saakka tarkoittaa.

Jos aikoo valloittaa yli 40 miljoonaisen kansan, pitää valloittamisen jälkeen asettaa maahan ”Terijoen hallitus” ja jättää maahan vähintään miljoonan miehen vahvuinen miehitysarmeija. Jotka toimet eivät ratkaise tilannetta, mutta voivat toki hetkellisesti jäädyttää sen. Tai oikeammin jättää tilanteen sellaiseksi, että haava märkii koko ajan.

Lännen pakotteilla tilanne ei ratkea vähään aikaan. Pakotteet tosin iskevät kadunmiehiin, mutta valtaa ei Venäjällä vaihdeta kaduilla vaan Kremlin käytävillä. Kun ottaa huomioon Putinin aikaisemman uran tiedustelu-upseerina, on epätodennäköistä, että Kremlissä kukaan uskaltaa lähteä viitta ja tikari leikkeihin Putinin kanssa. 

Tsaarinajan Venäjä ei koskaan kuulunut Eurooppaan. Eikä sinne taida enää kuulua Putininkaan Venäjä. Voi olla, että kuluu kymmeniä vuosia, ennen kuin Venäjä otetaan taas mukaan mihinkään kansainväliseen yhteisöön. Joka eristää sen talouden lisäksi kaikista muistakin kansainvälisestä toiminnasta. Jos läntinen maailma pystyy muutamassa vuodessa irroittautumaan venäläisestä öljystä ja kaasusta, meillä on aikaisemman suurvallan sijasta tuhat kilometriä maarajaa nopeasti taantuvan kehitysmaan kanssa.

Usein käytetään Venäjästä ilmaisua Venäjän karhu. Se kannattaa pitää mielessä. Ja myös se, miten perseeseen ammuttu karhu käyttäytyy. Meidän ei kannata provosoida, mutta meidän pitää ymmärtää, ettei rajan takana ole entisenlainen Venäjä. 

Venäjä ei kunnioita paperisopimuksia, se kunnioittaa vain voimaa. Jos liittyisimme Natoon, meillä olisi takanamme ehkä riittävästi sitä voimaa, jota Kremlissä kunnioitetaan.