Isokallio

Naisen ja miehen ero politiikassa on se, että miespoliitikoista tekee juttuja mediaan politiikan toimittajat ja naisista naisten- ja iltapäivälehtien naistoimittajat. Siksi kansa ei tiedä, mitä yhteiskunnallisia tai talouspoliittisia tavoitteita nykyisellä pääministerillä on. Sen sijaan kansa tietää sen, että pääministeri on ostanut merkkikäsilaukun, järjestänyt kotibileet Kesärannassa ja että hän pesee itse hampaansa.

Jos demareilla olisi pätevä puoluesihteeri, jota heillä ei ole, hän varjelisi pääministeriä naistenlehtien toimittajilta. Mutta nykyinen puoluesihteeri luulee, että kaikki julkisuus on hyvästä. Ei ole. Pääministeri tarvitsee ensisijassa sellaista julkisuutta, joka antaa hänen toimistaan vakuuttavan kuvan.

En oikein osaa nauramatta kuvitella, että Rafael Paasio tai Paavo Lipponen olisivat aikoinaan suostuneet antamaan millekään lehdelle haastattelua siitä, että hän on hankkinut omilla rahoillaan itselleen uuden nahkalompakon. Ja tietojeni mukaan kummatkin yrittivät kaikin tavoin pitää julkisuudelta piilossa myös sen, ketä he pääministerin edustiloissa tapasivat. Uskon myös siihen, että kummatkin luottivat Suomen kansan uskovan ilman lehtijuttujakin sen, että he pesevät iltaisin itse hampaansa.

Puolueen tulisi pikaisesti hankkia pääministerille hänen julkisuuttaan kontrolloiva pätevä avustaja. Media on nimittäin yllättävän julma. Lehtiä myydäkseen se tarvitsee otsikoita. Ja niitä saadaan, nostamalla joku poliitikko ensin esiin positiivisessa mielessä ja tuomalla hetken päästä sama poliitikko esiin negatiivisessa valossa. Sillä tavalla lehti menee kaupaksi kahtena päivänä. Julkisuus on julma tauti. Samalla tavalla kuin alkoholi. Vähän nautittuna siitä ei tule riippuvaiseksi, mutta jatkuvalla ja reippaalla annostelulla siitä tulee. 

Myös puolueen menestyksen kannalta teot ovat tärkeämpiä, kuin hammastahna tai käsilaukku. Mutta nykyinen reaaliajassa toimivat media ei ole niistä kiinnostunut. Siksi kyvykkään avustajan pitää pystyä paketoimaan teot helposti ymmärrettävään muotoon. Oikein pätevä osaa paketoida jokaiselle toimittajille tavalla, jolla ne sopivat kyseisen toimittajan edustaman median tyyliin. Toisille rautalangasta väännettynä ja toisille taas isompaan kehykseen raamitettuna.

Politiikassa ei siis pidä paikkaansa se, että kaikki julkisuus on hyvästä. Hyvästä on poliittisten tekojen saama julkisuus, ei poliitikon saama julkisuus. Rouva pääministerin pitäisi nöyrtyä ja vaihtaa itselleen pätevät avustajat. Muuten julkisuuden tykit kääntyvät ja ryhtyvät upottamaan häntä.

.