Numeroita ja rahan ymmärtämisen alkeita

Jotkut kansanedustajat luulevat, ettei valtion tarvitse koskaan maksaa takaisin lainaamiansa rahoja. Kyllä täytyy.

Ennen kuin kukaan voi lainata valtiolle rahaa, jonkun on ensin pitänyt säästää ne. Miten luulette käyvän sellaiselle pankille, joka lainaa sinne säästetyt rahat Suomen valtiolle ja ilmoittaa, ettei niitä koskaan tarvitse maksaa takaisin? Kuka uskaltaa tallettaa rahojaan sellaiseen pankkiin?

Siksi jokaisella Suomen valtion ottamalla lainalla on tarkka päivämäärä, johon mennessä se on maksettava takaisin. Takaisinmaksu voidaan tehdä kahdella tavalla. Terve valtio kerää ylijäämää laina-aikana sen verran, että se pystyy maksamaan eräpäivänä pankille takaisin lainaamansa summan. Suomen valtio sen sijaan elää kuin pellossa, ja ottaa eräpäivänä hieman aikaisempaa suuremman lainan, jolla se maksaa edellisen lainansa pois. Varsinkin vasemman laidan kansanedustajat kannattavat innokkaasti pellossa elämisen jatkamista. Jopa niin, että pitävät populistisena haihatteluna sellaista ajatusta, että lainoja maksetaan takaisin lainanantajille.

Jotta edes joku kansanedustaja ymmärtäisi tilanteen, kerron esimerkin.

Olipa kerran pieni yritys kaukana pohjan perukoilla. Sen tulot olivat olleet jo vuoiskausia 100 oravannahkaa ja menot 105 oravannahkaa. Velkaa oli siksi kertynyt jo yli 100 oravannahkaa. Ongelmana oli myös se, että aina neljän vuoden välein yhtiö vaihtoi johtokuntaa. Se johti siihen, ettei yhdelläkään johtokunnalla ollut rohkeutta korjata tilannetta. Joten tappion tekeminen jatkui. Tosin niin, että uusi johtokunta aina ensitöikseen haukkui edeltäjänsä ja ilmoitti tilanteen olevan juuri nyt niin kriittinen, että on parasta, että sen korjaa vasta seuraava johtokunta.

Koska yhtiön johtokunta valitaan neljän vuoden välein äänestämällä, on selvää, ettei yksikään johtokunta ryhdy korjaamaan tilannetta. Ei ryhdy, sillä pelkästään se, että yhtiön velanotto saataisiin loppumaan, tarkoittaisi sitä, että menoja olisi pienennettävä viidellä oravannahalla. Jos myös velasta haluttaisiin päästä eroon vaikkapa kahdessakymmenessä vuodessa, pitäisi menoja leikata vielä toiset viisi oravannahkaa. Eli menojen pitäisi olla 90 oravannahkaa ja tulojen edelleen 100 oravannahkaa seuraavan kahdenkymmenen vuoden ajan. Tai sitten tulojen pitäisi kasvaa 110 euroon ja menojen pysyä ennallaan. Kuka tahansa voi tarkistaa tilastoista, koska esimerkiksi Suomen bruttokansantuote on viimeksi kasvanut inflaatiokorjattuna tuon kymmenen prosenttia. Saati sitten sen, ovatko julkiset menot koskaan olleet kahtakymmentä vuotta samalla tasolla.

Onko siis ihme, että mainitsemassani yrityksessä nyt töissä olevat nuoret siirtyvät osaavammasta päästä muualle töihin? Joka johtaa siihen, että liikevaihdon pitäminen edes ennallaan vaikeutuu. Joka tarkoittaa sitä, että menojen leikkaaminen kymmenellä oravannahalla ei edes taida riittää.

Sellainen yritys, tai maa, joka on menossa konkurssiin, ei ole päteville nuorille houkutteleva. Jos ette usko, kysykää kreikkalaisilta euroveljiltämme, montako kymmentä tuhatta koulutettua nuorta heiltä pakenee maasta vuosittain.